Synnytyskertomus

Lupasin kirjoittaa synnytyskertomuksen ja sanoin muistaakseni myös, että kirjoitan sen osissa. Siispä sanon jo tälleen hyvissä ajoin etukäteen, että sekava saattaa olla! :D Mut joka tapauksessa, TÄSSÄ SE NYT ON. :)

Maanantai 26.11.2012
Heräsin aamulla aivan kuten siihen mennessä muutenkin, eli pettyneenä sillä synnytys ei ollut alkanut yöllä. Nyt oli jo rv 40+3 ja olo todella turhautunut. Oloa turhautti entisestään myös varsinainen oloni. Tuntui kun olisi menkat alkamassa, jomotti selkää ja mahaa just sillee! Jouduinki sit perumaa päivän suunnitelmat, eli joululahja ostoksille lähtemisen, sillä en kertakaikkisesti kyennyt. Makoilinki sit koko päivän sängyssä, ja nukuin pienet päikkäritki.
Päikkäreitten jälkee olo oli jo niin turhautunu et päätin nousta ylös, oli olo kuin tukala tahansa ja päätin et minähän en suunnitelmia peru! Joten letitin hiukset, tsekkasin peilistä et oon suht ok:n näköin ihmisten ilmoille ja sit hoputin Juuson mukaan. Kello oli tässä vaiheessa noin 19.30 - hoputin myös senkin takia kun tiesin et kaupat menee 21.00 kiinni. :D
Päästiinki sit hyvin kauppaa, ja siellä pörräiltii, ja kerättii kärryihin kaikkea mitä ajattelin sit sairaalaa ottaa, + muuta mitä ei vielä ollut. Viime hetken ostoksia siis. Kirjaimellisesti. Noin 20.30 alkoki yllätyksellisesti supistelee ku oltii niin innokkaasti siellä kaupassa tepasteltu. Alettii sit ihan omaks iloks kellottamaa supistuksia, oltii tehty niin aiemminki ja tuntuki ihan samanlaisilta ku aiemmin. Supistusten väli oli n. 4-5min. Väli kuitenki tiheni automatkalla kun oltiin menossa kotia päin, niin siihen 2-3min. Naureskeltii silti niille, sillä viimeks ne oli kotipihassa loppunu.
NYT ei kuitenkaa niin käyny, väli muuttui hetkellisesti taas lähemmäs 5min, mut palas nopeesti takasin muutamaan minuuttiin. Myöskin hirveä pahoinvointi alkoi! En kuitenkaan oksentanut. 22.30 jälkeen päätin soittaa sairaalaan, että milloin voidaan sinne mennä ja sanoivat et sit ku itestä siltä tuntuu. Supistusten kesto ja väli kuulosti siis siltä, että synnytys oli alkanut. Kävin kuumassa suihkussa haaveilemassa, (en tiedä auttoko varsinaisesti, mut väsytti ni oli ihana vaa seisoo lämpöses suihkus :DD ) ja otin särkylääkettä. Jaksoin kotona olla sit suurinpiirtein pari tuntia soittamisen jälkeen, sillä Facebookkiin olin jo 00.23 laittanut et "Nyt taidetaan lähtä-->" Ja siitä ei sit kauaa menny kun lähdettiin. Meiän piti viedä samalla koira äidilleni, sillä ei tiedetty että jäädäänkö jo sairaalaan vai nou, niin pelattii varman päälle, ja HYVÄ niin! Sanoin Juusolle et ajais mahdollisimman hiljaa, et aikaa ois sit kulunu kauemmin, mut aika normaalia vauhtia mentiin. Supistukset olivat siis tässä vaiheessa 1-4min välein ja suht siedettäviä kun hieroin alaselkää niiden aikana. En tiedä mitä ajattelin automatkalla, mutta esitin nukkuvaa, jotta supistukset luulis et nukkuisin, ja matkal tuliki vaa osa kipeempinä et piti kauhukahvast ottaa kiinni, eli ei paha, sain huijattuu niitä! :D

Tiistai 27.11.2012
Sairaalaan päästiin sit perille siinä 02.00 aikaan ja meninkin sit heti käyrille. Vauvansydänäänet oli hyvät ja supistuksiaki tuli. Tosin vähemmän ku kotona! :o Sen jälkee tutkittii ja olin huimat 2cm auki. Kello oli nyt noin 02.30 ja päästiinkin suoraa synnytyssaliin.

Eka ajatus synnytyssalii pääsyn jälkee oli et "Täst se lähtee" :D

 Mulle annettiin kipulääkettä (Oxynorm ja Para-tabs ) ja sit pääsin hetkeks lepäilemään. Olo oli kuitenki pahoinvoinnin takia ällöttävä ja pelkäsinki koko ajan, että olisin oksentanu lääkkeet pihalle. Onneks näin ei käyny. Mulle tuotiin myös lämmitetty kaurapussi ja se oli aika ihana! :) Koko yö/aamuyö meni kuitenkin valvoessa, supistukset pitivät hyvin hereillä! :D 06.00 aikaan tuotiin uusi satsi kipulääkettä, sillä niiden vaikutus alko lakata.. Suunnilleen 07.00 asti pärjäsin hienosti näillä kahdella satsilla kipuläkkeitä ja lämmitetyllä kaurapussilla, + Juuso hieroi aina supistusten aikana alaselkää ja se autto tosi tosi TOSI paljon! <3

Amme kokeilua..

Sitte siinä 07.00 aikaan multa tultiin kysymään et haluanko ammeesee ja tottakai suostuin! :)
Kuumaa vettä, ja lillumista Ahh!<3 JOO EI !! Vesi oli kyl kuumaa, mut eipä siinä loppujen lopuks oikein pystyny nauttimaan ja lillumaan, sillä ainut asento missä pystyin olemaan supistusten aikana oli kyykky-konttaus -asento ja kuumalla vedellä suihkutusta alaselkään. Tätä jaksoin reilun tunnin, ja sit multa loppuki aika kylpemisessä. :D

Olo oli täs vaihees suht Ok, mut väsyny! Siinä tuotiin myös aamupala, mut en pystyny syömään oikee mitää, kiitos pahoinvointi! :( Mulle annettiin myös tässä vaiheessa kolmas satsi kipulääkettä ja sit päätin kokeilla ilokaasua. Ja siinä, mun pelastus! <3 En tuntenu enää mitään, pahoinvointi hävis ja sain jopa syötyä aina supistusten välissä, ihanaa. :) Sain jopa vähän nukuttua. Tai no torkuttua. :) Ammeilun jälkeen vauvan sydänääniä seurattiin myös koko ajan, ja oli normaalit.

11.00 aikaan tuli lounas, mut sitä en oikee saanu syötyä, ilokaasu ei tuntunu enää auttavan.. :/ No sit kätilö tuli 12.00 aikaan paikalle ja nosti annostusta ja taas alko pikku hiljaa auttamaan! :) Mua pyydettii täs vaiheessa liikkumaan ja päätettiiki sit kokeilla jumppapalloo. Jos olisin tienny et se pallo oli niin löysä mitä oli niin en olis ikinä, IKINÄ sen päälle yrittäny istuu. En päässy kunnol edes istahtamaa ku sattu niin paljo et pomppasin ylös.. Enkä sen jälkee suostunu edes koskemaa koko palloo. Ei ollu mun juttu!! Sit lähin vessaa ja hämmästyin. Limatulppa irtos ja oli ihan ihmeellinen. :DDD Luulin et se olis lähteny jo kotona n. viikkoa aikasemmin, mut ei ne ollu ku pikku osia siitä, toi oli nimittäin oikeesti semmoin kananmunan kokoin mitä netissäki luki! (Epäilin siis kirjotuspalstoilla sitä et porukka suurentelis sen kokoa, mut EI. Se oli valtava!) Täs vaihees tehtiin myös sisätutkimus ja olin jo 7cm auki. Hyvä ettei mul tipahtanu silmät päästä ku olin niin ymmälläni et niin paljo jo :D Myöhästyin jopa ilokaasun ottamises enkä kerenny seuraavan supistuksen rytmiin.. Ja koska oltiin jo noin auki eikä lapsivesiä ollu viel menny ni päätettii sit puhkasta kalvot.

Kyl oli hehkee ja ISO olo !

Sit ootettii pari supistusta ja noin 13.30 mut tutkittiin uudestaan ja olinki jo 9,5cm auki. Täs vaihees se opiskelija-kätilö pyys varsinaisen kätilön viel tarkistamaa ja sit alkoki mun kiukuttelu....... Se kätilö nimittäin sano et nonni, koht ponnistetaan ja ite olin sitä mieltä, että en varmana ponnista jos en saa epiduraalii. Kätilö selitti mulle et sitä ei tarvi, e koska sen vaikutus ei kerkee kunnol edes alkaa ku vauva olis jo ulkona. Nooh minä tietenki totesin siihen et " Mie niin tuun muistamaa sun kasvot! Tosin en sano viel et hyväl vai pahal mut kuitenki!! " Ja tietenki kaikki vaa nauro mulle mut, pitihän siin nyt vähä kiukutella :D

33min ikäinen kultakimpale. <3

Tosta ei mennykkää sit enää ku reilu vartti(15min) ni oli aika alkaa ponnistamaan. Aluks oli pien "shokki" et nytkö jo mut sit eipä siin muuta voinu ku totella. Aluks tuntu hirveen turhauttavalta ku tuntu ettei vauva oikeesti tuu ulos ja ponnistan vaa ihan turhaa, mut kyl se sit pienen pusaamisen jälkee tuli! :)) Pienten putsausten jälkeen pikkunen nostettiin rinnan päälle ihokontaktiin ja pusuttelin söpöläistä samantien. <3 Ja tietenkin meiltä molemmilta pääsi Juuson kanssa itku ja itkin ite ainaki ihan kunnolla, pelkästä ilosta ja onnesta! <3 Se hetki oli niin sanoin kuvaamaton, ja todellakin nyt voin sanoa, että uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. <3

 Ja hassuint oli kyl se et ku vauva tuli pihalle ni en tuntenu enää minkäälaista kipua! Ei mitään!! Rinnan päällä vauvaa hierottiin kun ei saanu kunnol sit karjastuu, ja sit jouduttiinki viemään toiseen huoneeseen lääkäreitten tutkittavaks ja Juuso seuras perässä. Mie jäin salii ja siin ne jotain napanuora-näytteit vissii otteli ku olin jo ite valmis pusaamaa istukkaa, joka oli tulossa jo melkein itestää. Ehkä hiukan olin tötteröö ja väsyny, koska en välittänyt ku ne pisti reitee (suoraa siihen mihin kohtaa näin tosi hyvin) piikin mikä vissii sitä istukkaa autto irtoamaa tai jotain... :D Ja siis yleensä en pysty kattomaa yhtää! En ollu tässä tilanteessa ihan täysin skarppina et muistaisin mitä kätilöt sano, mut ymmärrätte varmaan miks. :) Olihan siinä lähemmäs 30h valvottu, pieniä päikkäreitä edellisenä päivänä lukuunottamatta!



Istukan jälkeen mut vielä tikattiin, sillä episiotomia, eli suomeks välilihan leikkaus jouduttiin tekemään ja ihan vähän kuulemma repes vielä se leikattu kohta. Tikkailujen jälkeen homma oli sit hoidettu!

Väsynyt, töttöröö ja onnellinen tuore äippä. <3

Ja itellä oli myös sellain olo, nimittäin halusin heti suihkuun, olo oli niiiiiiiiin hikinen :D Minuu yritettii vähä estellä ja toppuutella mm. sillä et osastol pääsee sit suihkuu ja siel on paremmat suihkut ja blaa blaa... minuu ei siin kiinnostanu suihkujen laatu, pääasia oli et tuli vettä millä pääs peseytymää/suihkuttamaa ittensä puhtaaks. Sanoin vahvasti mielipiteeni asiasta ja kyl ne sit päästi, tosin vahti koko ajan vieressä ja pelotteli et voisin tulla jo pois ku jalat pettää sit nopeesti alta. Ei mulla vaan. Mul oli tosi vahva olo ja suht fressiki sit suihkun jälkee! :)

Siinä sit sen jälkee tuotiiki vauvan synttärikahvit meille ja juotii ne, jonka jälkee päästii vihdoin vauvaa moikkaamaa ja osastolle.

Ilo oli korvissa ja kivuista ei tietoakaan! :)

Ja siinä vaiheessa ku sen pitkän odottamisen jälkeen sai luvan lähteä osastolle ja vauvan luo olo oli ihan normaali - olin ihan yhtä innokas ku aina ennenki! :D Eikä tuntunut yhtään siltä, että olisin just pari tuntia aikasemmin pusannut vajaa 4 kilosen hepun pihalle. :) Oltiinhan myö sentää 2h synnytyksen jälkeen sitä lupaa odoteltuki... Ilman MITÄÄN tietoa vauvasta ja hänen voinnista. :/ Tiedettiin ainoastaan et hengissä oli, ei painoa, ei pituutta ei mitään muuta.

Vauvan luona saatiin vihdoin tietoa:
Apgar-pisteet: 8/6/6
Paino: 3698 g
Pituus: 51,8 cm

Avautumisvaihe (laskettiin siitä kun soitin sairaalaan): 16h 50min
Ponnistusvaihe: 36min
Jälkeisvaihe: 9min
Yhteensä synnytys siis kesti 17h 35min
Ei paha saavutus omast mielest! :))

3h ikäisenä

Kun nähtiin pieni, itku tuli samantien kun huomasimme, että pieni on letkuissa. Se ei kuitenkaan ollut yllätys, sillä se sanottiin jo etukäteen, kun kätilöt soittivat ja varmistivat, että voidaan sinne mennä. Letkuista annettiin siis lisähappea, koska hapettuminen on huonoa. Mutta koska meidän pojasta oli kyse, niin tiedettiin että itsepäisyyttä löytyy ja vahvaa luonnetta! :) Ite uskoin koko ajan et ei oo mitää hätää, eikä hengenhätää ole missään vaiheessa onneksi ollutkaan! :)

6h ikäisenä

Lopuksi pieni yhteenveto:

Synnytys oli aivan uskomaton kokemus, ja koska mulla meni kaikki niin hyvin, ja kätilöt oli mitä ihanimpia, niin odotan jo innolla uutta raskautta ja seuraavaa synnytystä! Aivan huippua. <3 Ja se mitä jotkut sanoo et tuntuis ku pusais jalkapalloa, niin kyl minust enemmän tuntu kookospähkinält. :D Eli ei ollu Mission impossible! :))