Uusille lukijoille päivityksenä ja vanhoillekin muistin virkistykseksi kerron lyhyesti alustamme.
Eli kun Luka syntyi hän joutui suoraan teho-osastolle vastasyntyneen mekoniumaspiraation ja vastasyntyneen korkeiden keuhkovaltimoverenpaineiden takia. Näistä kummastakaan ei ollut minkäänlaista tietoa ennen syntymää.
Tiistai 27.11.2012
Synnytykseni oli kovassa vauhdissa, ja kaikki oli oikein hyvin. (Mitä nyt supistukset oli suhteellisen ikäviä! :D) Lopulta synnytys oli edennyt jo siihen saakka, että olin 7cm auki, joten päätettiin puhkaista kalvot. Sitten tuli ensimmäinen takapakki. Lapsivesi oli vihreää. Tässä vaiheessa olisi samantien pitänyt tehdä hätäsektio, mutta koska mulle ei oltu laitettu epiduraalia, niin anestesia lääkärin kutsuminen, puudutteen laitto, leikkaukseen valmistautuminen ja ym. olisi kestänyt liian kauan, joten nopeempaa olikin synnyttää alakautta. Eikä siinä mennytkään kun reilu puoli tuntia niin Luka olikin jo syntynyt. :) Kaikki oli tässäkin vaiheessa vielä hyvin, mutta hyvin nopeasti Luka muuttui sinertäväksi ja veltoksi eikä jaksanut karjasta ja huutaa niin kuin olisi pitäny. Hän siis vain ähisi ja vikisi, mutta kunnon huutoa ei tullut. Häneltä mitattiin samantien saturaatiotaso, joka oli vain 70%. Siispä hänet vietiin samantien osastoseurantaan ylipainetuella, jotta saturaatiotaso olisi yli 90% (eli normaali). Tunnin ikäisenä Luka nukutettiin ja intuboitiin, eli hänelle asetettiin hengitysteihin putki josta meni lisähappea keuhkoihin. Lukalle aloitettiin myös antibiootit, jotta mekoniumaspiraation aiheuttama tulehdus lähtisi keuhkoista. Hänelle annettiin lisää lääkkeitä, että vointi normalisoituisi, mutta loppujen lopuksi hänet täytyi siirtää Helsinkiin teho-osastolle, sillä Kotkassa ei ollut tarjota sitä hoitoa, mitä Luka tarvitsi. Yöllä hänet siis siirrettiin 100% lisähapella Helsinkiin.
 |
| Luka ennen kuin hänet siirrettiin Helsinkiin. |
Keskiviikko 28.11. 1.päivä teholla
Luka kun siirtyi yöllä, niin itse en tietenkään samalla kyydillä päässyt. Jäin odottamaan yön yli, mutta sain siinä illalla kuitenki jo sovittua, että siirto Helsinkiin Naistenklinikan osastolle onnistuu. Olisi onnistunut myös se, että oisin kotiutunut jo kotiin, mutta en kuitenkaan siihen uskaltanut, sillä vastahan olin synnyttänyt, ja vielä ensimmäistä kertaa... Sairaala korvasi meidän taksikyydityksen Helsinkiin ja mentii sitten Juuson kanssa ensin Naistenklinikalle, jotta ilmoittaudun ja et pääsen vaihtamaan taas sairaalavaatteet ylleni, ja sitte lähettiin tapaamaan pikku kullannuppuu.
Luka oli Lastenklinikalla osastolla K7. Hänet oli siirretty ylipainetuesta korkeataajuushengityskoneeseen ja samalla oli myös aloitettu typpihoito. Häntä pidettiin edelleen nukutettuna, sillä tuo korkeataajuus hengityskone täristi koko vauvaa, joten parempi oli pitää hänet sedatoituna ja relaksoituna. Typpihoito taas auttoi ja edisti hapettumista. Piuhoja, johtoja ja letkuja oli PALJON! CRP, eli tulehdusarvot olivat tässä vaiheessa 87. Olo oli itsellä tässä vaiheessa TODELLA sekava eikä saanut kunnolla edes puhuttua, jonka lisäksi myös kaikki mitä lääkäri sanoi, meni suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun lääkäri kysyi meiltä, että onko mitään kysyttävää, niin vastasin jotenkin automaattisesti, että Ei. Ja valettahan tuo oli. Päässä kuhisi niin paljon kysymyksiä, ettei aika olis edes riittänyt vastaamaan niihin. Mut oma olo oli siinä vaiheessa jo niin järkyttynyt ja pelokas, etten vaan halunnut tietää siinä kohtaa mitään. Riitti se kun lääkäri sanoi, että vointi on nyt vakaa ja hoito mitä Luka tarvitsee, on aloitettu. Päätettiin hetken päästä palata Naistenklinikalle, sillä kellokin oli jo todella paljon. Juuso lähti hänen siskolleen yöksi, joka asuu Helsingissä, kun itse yövyin tuolla klinikalla.
 |
| Tässä vaiheessa oli lisätty "vähän" letkuja lisää.. Päässä oli aivosähkökäyrää mittaavia piuhoja ja kanyyli mistä meni jotain lääkettä, tuo verkko pitää vain kaikki letkut järjestyksessä ja paremmin paikoillaan. Sitten oli nenämahaletku, saturaatiomittareita, antureita pulssin, verenpaineen ja muiden tavallisten asioiden mittaamiseen, kanyylit myös käsissä, napakatetri, sekä veren hiilidioksidi määriä mittaavia elektrodi -tarroja. (Kuvassa ne näkyy oikean ranteen vieressä mahassa, tuo "läpyskä" mihin ei tällä hetkellä mene mitään ja sitten siinä vieressä samanlainen, mihin menee vihreäpäinen, harmaa piuha. ) |
Torstai 29.11. 2.päivä teholla
Itse olin nukkunut yön todella huonosti, monistakin syistä.. (sairaala yöpaikkana, vauvahuoli, ilman Juusoa, kipuja synnytyksen jäliltä, huonetoverit ym..) Juuso saapui sairaalaan puolen päivän maissa ja siinä itse söin vielä lounaan ennen kuin lähettiin taas rullailemaan pyörätuolilla kohti Lastenklinikkaa ja osastoa K7.
Kun saavuimme paikalle, meidän pikkunen näytti ihan orvolta köyhäläisten vauvalta, sillä raukalla oli eripari sukat ja nuukahtaneen, vanhan papan entinen pipo. Tai siis siltä se näytti. :D Vointi pienellä ei ollut liikkunut parempaan, mutta ei myöskän huonompaan. Tulehdusarvot 98. Ne olivat siis nousseet. Lääkärit kuitenkin sanoivat, ettei antibiootit heti alakkaan tehota. Alettiin sitten keskustella Ronald McDonald lastentalo -säätiön asumuksista ja meidän hakemuskin lähti sairaalasta matkaan. Päätettii lähteä käymään kahvilla kahviossa, ja kun palasimme takaisin tuolta noin puolen tunnin kahvittelureissulta, niin saimmekin jo kuulla, että saatiin paikka! JES! Palasimme Naisteklinikalle ja siellä tehtiin tarkastus, että olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa kotiutumiseen, ja kyllä. Pääsin pakkaamaan tavaroita ja siinä välissä Juusokin kävi hakemassa omat tavaransa. Siirryttiin talolle illalla ja ne olivat ihan sairaalan vieressä, kävelymatkan päässä. Me ei kuitenkaan menty sairaalalle kertaakaan kävellen, sillä hoitajat oli sanonu mulle etten välttämättä jaksa niin pitkää matkaa ja olihan siellä huono sääkin. Silloin nimittäin kun Luka syntyi, niin satoi ensilumi. <3 Helsinki oli tuon koko teho-osasto ajan ihan sekaisin siitä lumen määrästä mitä oli satanut tosi paljon! :D Kun päästiin talolla purkamaan vähäisiä tavaroita, tajusin, että hitto.. Mulla ei ollut kun ne vaatteet, mitkä oli päällä kun lähin synnyttämään ja sitten ne mitkä olin varannut kotiinlähtö päivälle.. Voitte kuvitella minkälainen ketutus siinä vaiheessa oli.. :D
 |
| Eripari-sukat ja vanhus pipo :) |
 |
| Saatiin tuo pipo tietenkin muistoksi tältä ajalta. <3 |
 |
| Raukka ihan turvoksissa vahvojen lääkkeiden takia. :( |
Perjantai 30.11. 3.päivä teholla
Tänään oli tapahtunut jo edistystä, jokaiselta kannalta.. Luka oli päässyt eilis iltana pois siitä korkeataajuushengityskoneesta, ja siirretty takaisin ylipainehengityskoneeseen, missä oli kun siirrettiin Helsinkiin. Häneltä myös päästiin lopettamaan kokonaan typpihoito, eikä sitä tarvittu aloittaa enää ollenkaan. Myös tulehdusarvot lähtivät laskuun. Koska hengityskonetta oli vaihdettu, ja typpihoito lopetettu, niin tärinää ei enää ollut, eli lihasten relaksointi voitiin lopettaan, mutta rauhottavaa annettiin vielä ettei liikaa rasita itseään. Koska sanoin, että edistystä tapahtui jokaiselta kannalta, niin minun vaate"kriisi" helpottui. Äitini oli käynyt ostamassa kassillisen paitoja, sukkia ja collareita mulle, ja toi ne samalla kun tuli katsomaan teholle meidän pienokaista. Äiti ja hänen miesystävänsä oli siis ensimmäiset henkilöt, jotka näki hänet meidän ja sairaaloiden henkilökunnan jälkeen. :) Ja kyllähän siinä oli tippa linssissä jokaisella. <3
 |
| Turvoksissa, mutta yritettiin jo avata silmiä. <3 |
 |
| Mahaa ei voitu peittää tuon napakatetrin takia, joten "peitto" muodostui osista. |
Lauantai 1.12. & Sunnuntai 2.12. 4. & 5. päivä teholla
Viikonloppu teholla meni hyvin. Luka toipui todella vauhdilla kun oli vihdoin sen toipumisen saanut käyntiin. Lauantaina sain ensimmäisen kerran pikkumiehen syliin kun vaihettiin lakanat. <3 Se hetki oli niin ihana, ja myös unohtumaton! Tulehdusarvot olivat myös laskussa. Maitoa hänelle oli alettu antamaan jo ennen viikonloppua, en muista tarkalleen päivää, mutta viikonloppuna päästiin maitomäärää jo lisäämään. :) Viikonloppu meni nopeasti. Lauantaina meitä kävi piristämässä Juuson sisko, (myöskin ovat Lukan kummeja) miehensä ja poikansa kanssa, ja Juuson äiti kävi Sunnuntaina. Lauantaina lopetettiin myös aivosähkökäyrien seuranta, sillä mitään epänormaalia ei ollut ilmennyt missään vaiheessa. Saatiin myös tietää, että maanantaina olisi tarkoitus jo siirtyä takaisin Kotkaan, ellei mitään takapakkeja ilmene. <3
 |
| Tuttiakin osataan jo syödä! |
 |
| Turvotus oli vähentynyt tosi paljon! |
 |
| Pikkunen oli valunut kaikkien peittojen alle. :D |
Maanantai 3.12. 6. ja viimeinen päivä teholla
Siirto Kotkaan varmistui ja maanantai menikin ainoastaan kyytiä odotellessa. Tulehdusarvot olivat laskeneet 35 ja vointi pienellä oli jo tosi hyvä. Me mentiin Juuson kanssa aika ajoissa jo takaisin sairaalasta mäkkäritalolle, jotta kerettiin pakata, siivota huone, ja luovuttaa se. Ihanaa oli myös se, että tämä päivä oli se kun pääsin synnytyksen jälkeen kotiin, ja omaan sänkyyn. <3 Samalla tuli kuitenkin myös hirveän haikea mieli kun jouduttiin jättämään siellä olevat hoitajat ja lääkärit. Mietin hirveästi, että miten kiittäisin heitä siitä kun hoitivat meidän lapsemme kuntoon, mutta en ole vieläkään keksinyt.. Sillä minusta pelkkä kiitos ei niiden suuresta avusta ole tarpeeksi. Ilman heitä, meidän poikaamme ei olisi. <3
Tästä eteenpäin oltiikin toipumassa Kotkassa reilu viikko. Kun pikkunen alkoi olemaan muuten terve, niin piti odotella, että vatsa alkoi toimimaan normaalisti, oli aluksi toiminut nimittäin todella huonosti erittäin vahvojen lääkkeiden takia. Piti myös opetella syömään ja pikkuhiljaa vointi parani ja loppujen lopuksi, 13.12.2012 päästiin kotiin. :) Tuo aika Kotkassa tuntui todella pitkältä, sillä siellä ei osattu sanoa mitään arviota milloin Luka pääsisi kotiin, eikä siinä ajassa tapahtunut enään niin isoja ja huomattavia parannuksia, kuin teholla.
 |
| Juuson pikkurilli vs. Lukan pikkurilli :) |
 |
| Reipas supermies <3 |
Jos ihan mitä vaan kysyttävää ilmenee, vastaan mielelläni! :)
