Kotona! :))

Olipas rankka alku. Huh!

Mutta nyt se on vihdoin ohi ja ollaan päästy aloittamaan varsinainen vauva-arki. Okei, ja juu onhan tämäkin rankkaa, mut ei niin rankkaa, kun mitä aikasemmin on ollut. Tai no itseasiassa... ei tää kyl niin rankkaa ole, kunhan rytmiin pääsee! :) Meillä se toki on hiukan vielä hakusessa, muun muassa äippä ja iskä on välillä vielä hiukan liian hitaita ruuan suhteen ja sit palaaki hermot pienellä, ja melkein meillä isommillakin. :D Onneksi näin ei enää usein tapahdu!

Pikku poikamme pääsi siis kotiin viime viikon torstaina, ikää hänellä oli sillon jo 2vko ja 2pvä. Hän kotiutui nenämahaletkun kanssa, siltä varalta, että tarvittaessa jos ei jaksa kaikkea syödä niin laitetaan letkuun. Ja hmmm.... kerran laitettiin letkuun loppu maito mitä pulloon jäi, vaikka ei todellakaan syönyt ohjeiden mukaan tarpeeksi usein tarvittavaa määrää ... ja hengissä on edelleen. :D Otettiin letku kuitenki vasta eilen aamulla pois, koska haluttiin olla varmoja, että ruokailu ja syöminen lähtee luistamaan. Ja hyvin luistaa! :) Sairaalasta saatiin ohjeet et 3h välein 80ml ja viikon välein annosta nostettaisiin 5ml, mutta ei olla haluttu pientä herättää, joten syö kun siltä tuntuu! Ja kyllä osaa muuten hienosti ilmottaa ku nälkä iskee, ei jää hölmöltäkää epäselväks siin vaiheessa et miks itketään. :)) Nyt pikkuin on siis syönyt kerralla 30-120ml ja paino oli hyvin noussut tässä viikossa! :)

Tää ensimmäinen postaus vauvan kotiintulon jälkee on vielä todella kökkö, ja päätinki et parannusta täytyy tehdä ! :D Synnytyskertomuksen ajattelin kirjoittaa osissa, koska se tulee mun pölpötystaidoilla olemaan pitkä, toivottavasti ei kuitenkaan pitkäveteinen.... :D Synnytyskertomus -postauksen lisäksi ajattelin, että tekisin teho-osasto ajasta jonkinsortin postauksen missä selviäisi kunnolla miksi siis sinne jouduttiin. Ja sit tietty eka joulu täytyy kirjoittaa muistiin, ja vaikka mitä muuta, kunhan aika sen sallii :)

Mutta nyt tuo aika taisi taas loppua multa, sillä eräällä on asiaa. ;) <3 Ja nyt ollaan siis jo 3vkon ikäinen. :)) <3

Poskissa ja nenän alla ihottumaa, kiitos ihanat teipit mitkä piti nenämahaletkuu paikallaan :/

Täällä olen vielä.. :D Tosin yksin... :(

Elikkä kotiin ollaan päästy, minä ja Juuso, mutta vauva on vielä sairaalassa. Ollaan kuitenkin joka päivä käyty pikkuista moikkaamassa, ja viety tuliaisiks maitoa. Sairaalassa ramppaaminen on vaan sen verran rankkaa, ettei koneella suoraan sanoen jaksa istua!

Pikkuisen alku on siis ollut rankka. Hänellä on ollut hengitysongelmia, jonka vuoksi joutui olemaan 6vrk ikäiseksi Helsingissä vastasyntyneiden teho-osastolla. Pikkuin siirrettiin siis syntymän jälkeisenä yönä, noin 9h iässä teholle anbulanssilla. Itse siirryin seuraavana päivänä perässä, sain "siirron" Naistenklinikalle, ja olikin siellä yhden yön, jonka jälkeen "muutimme" asumaan Juuson kanssa Ronald McDonald lastentalosäätiön taloon. Olisin saanut olla osastolla kauemminki, mutta itsellä olo oli hyvä, enkä halunnut siellä enempää olla, niin päätin kotiuttaa itse itseni, toki siellä olevien hoitajien luvalla. :)
Alku oli aika hirveää shokkipilveä, ja kun ensimmäisen kerran pienen näki helsingin päässä, teki edelleen mieli alkaa vaan itkeä. Vaikka hengenhätää ei ole ollut missään vaiheessa, niin kun on niin huolissaan omasta pikkuisesta, saa ajatukset aivan sekaisin. Siinä vaiheessa kun päästiin lastentalosäätiön taloon, olo helpottui. Ja myös oli huomannut, että pienen vointi oli jo parempi. Pääsi nukkumaan Juuson kanssa vierekkäin, ja sai kerranki nukuttua kokonaiset 10h heräämättä kertaakaan! En edes muista milloin olisin niin hyvin nukkunut, edes raskausaikana.

Nyt ollaan Juuson kanssa siis jo kotona, kun pikkuinen pääsi teholta pois ja sai siirron takaisin Kotkaan toipumaan, missä syntyi. Ollaan saatu toisin sanoen jo monta kuormaa kiviä pois hartioilta, mutta vähän on vielä jälellä. Edelleen meille siis sanotaan sairaalassa, että "päivä kerrallaan" ja se saa minut jo melkeen ärsyyntymään, vaikka tiedänkin, että se on parasta meidän pikkuiselle. ONNEKSI joka päivä on tapahtunut edistystä pienen voinnissa ja kyllä se nopeaa vauhtia toipuu! <3 Pieni on nyt jo 10vrk vanha. <3

Kohta, kunhan Juuso pääsee töistä, niin pitäisi taas lähteä ajelemaan kohti Kotkaa. :) Vaikka se onkin todella rankkaa ja puuduttavaa, niin mitä ei oman pienen eteen tekisi. <3

Ja siis postaustauko on nyt ollut pitkä kyseisestä syystä, mutta viimeistään kun vauva saapuu kotiin ja saadaan arki rullaamaan, niin postauksiakin alkaa satelemaan. :) Päivä kerrallaan! ;)