Luin tänään pitkästä aikaa ajatuksella keskustelupalstoja ja erilaisia ryhmiä, missä pääsee mielipiteensä sanomaan suoraa. Joko anonyymina tai omalla nimellään. Mulle tuli heti hirveä into kirjoittaa kyseisestä asiasta, sillä oli keskustelun aihe mikä tahansa, löytyi keskusteluista aina se, joka piikitti joko keskustelun aloittajaa tai jota kuta siihen vastannutta. Ja se on oikeasti inhottavaa luettavaa!
Monelle kiusaajalle netti on pelastus. Netissä pystyy ilkkumaan ja haukkumaan muita niin paljon kun vaan jaksaa, ja parhaillaan ilman, että oma henkilöllisyys selviää. Hirveää! Kovinkaan moni kiusaaja ei uskalla päin naamaa ja kasvotusten sanoa mitään, mutta kun nettiin pääsee niin on piru irti. Kiusaajilla on monesti myös iso ego ja taustajoukot ympärillä. Ilman taustajoukkoa tai isoa kaveripiiriä (tai pelkästään tätä netin tukea) kiusaajat tuskin uskaltaisivat edes miettiä kiusaamista.
Yleensä kiusattuja sanotaan nössöiksi, mammapojiksi ja erottuvat myös helposti joukosta. Etenkin koulukiusaamisessa.. Kiusattu on monesti henkilö, joka erottuu joukosta ulkonäöllä, taidoillaan, omilla mielipiteillään, välillä jopa kiltteydellään. Pitääkö ihmisten siis olla epäaitoja ja massan mukana kulkevia, jottei tulisi kiusatuksi? -Ei todellakaan! Mun mielestä asia on toisin. Kiusaajat on niitä nössöjä mammanpoikia, sillä todella harvoin ne uskaltaa sanoa yksin ollessaan mitään kiusatulle. Toki poikkeuksiakin on.
Säälittävintä mun mielestä on se, kun aikuiset ihmiset haukkuvat toisiaan ja piikittelevät tarkoituksella toista. Ja vieläpä netissä! Jos joku kysyy neuvoa asiasta mikä häntä askarruttaa, niin minkä takia jonkun toisen pitää möläyttää sinne jotain ilkeää, miksei voisi vaan vastata kysymykseen TAI jos ei asiasta tiedä, niin olla hiljaa. Toki Suomi on vapaa maa, mutta ei se sitä tarkoita, että aina pitää olla möläyttämässä asioita ja haukkumassa muita. Toisin sanoen, nämä aikuiset kiusaajat ovat ihan yhtä alhaisella tasolla kun ne lapset ja nuoret, jotka "harjoittavat" kiusaamista kouluissa. Korjaan. Itseasiassa vielä alemmalla tasolla, sillä ainakin mun mielestä aikuisilta ihmisiltä oletetaan ja vaaditaan enemmän.
Mikä sitten on kiusaamista? Välttämättä kiusaaja ei edes tajua, että on satuttanut toista sanomalla tai tekemällä jotain. Jotkut voivat ottaa jo pienetkin asiat kiusaamisena. Hyvänä esimerkkinä voisin pitää esimerkiksi tämmöistä:
Kiusaaja ilmoittelee toisen ihmisen kirjotusvirheistä tai vääränlaisesta sananvalinnasta. Kaikki ei varmasti ota tästä nokkiinsa, mutta mitä jos tämä kirjotusvirheen tekijä kärsiikin jostain minkä vuoksi ei välttämättä osaa muotoilla lauseita oikein ja/tai kirjoittaa kieliopin mukaisesti? "Virheen" tekijä ottaa varmasti nämä kiusaajan huomautukset pahemmin itteensä jos kokee, että häntä haukutaan jostain, mille ei itse voi minkään. Toisaalta, tällaisessa tilanteessa ei kiusaajakaan usein tiedä toisen "viasta".
Itse en siltikään lähtisi puolustelemaan kiusaajaa, vaan olisin kiusatun puolella ja toivoisin kiusaajan hoksaavan virheensä ja näyttävänsä sen, että on pahoillaan tapahtuneesta.
Hyvä, että osasin itse edes selittää tuota "mainiota" esimerkkiä... Ja juu tiedän, joku kieliopillisesti täydellinen henkilö löytää tästäkin tekstistä useita kirjotusvirheitä, mut onpahan sillekin sitten jotain tekemistä.
On olemassa myös tilanteita, jolloin kiusaaja kiusaa tarkoituksella ja tietoisesti. Mutta miksi? Mitä kiusaaja saa siitä, että pääsee mollaamaan toista, joka parhaimmassa tapauksessa ei ole edes tehnyt tai sanonut MITÄÄN kiusaajalle... ? Saako kiusaaja kiusaamisellaan jonkin sortin mielihyvää tai paremman omatunnon kun on saanut toisen omatuntoa laskettua? En ymmärrä. Toisaalta en edes halua tietää, mitä kiusaajien mielessä pyörii.. Mut siitä oon varma, et kaikki niillä ei kuitenkaan ole kotona.
Jos joku kiusaaja tätä lukee, niin ota ittees ja mieti sitä miksi kiusaat. Ja ei, en halua kiusata tällä tekstillä ketään kiusaajaa, vaan yritän saada niitä takaisin maan pinnalle. En myöskään kerjää tällä tekstillä huomiota, vaan päätin sanoa mielipiteeni ääneen. Kerro myös kiusaaja mulle, et onks se oikeesti kivaa saattaa ittensä naurunalaseks normaalien ihmisten edessä, kun kiusaa viattomia! Tarkoitan normaaleilla ihmisillä siis kiusattuja ja niitä, ketkä eivät osallistu kiusaamiseen vaan suoraan sanottuna nauravat kiusaajalle.
Minusta on ihanaa, että henkilöt ketkä miettivät mieltä askarruttavia asioita, jotka voivat olla siis ihan tavallisia tai sitten arkojakin asioita, niin uskaltavat ottaa asiat puheeksi ja kysyä neuvoa jolloin saa tietää muiden kokemuksia ja varmasti myös vertaistukea. Kenenkään ei mun mielestä tarvitse olla yksin asian kanssa, vaan aina voi kysyä!
Oon ite hirveen huono kirjottamaan mielipideasioista, mut nyt oli pakko saada väkerreltyä edes jotain. Tää teksti jää nyt tämmöseks tönköks, mut ehkä seuraava mielipide kirjotukseni on sit hiukan parempi. Saa nähdä.
Mitä mieltä te ootte ko. asiasta?
