Täällä olen vielä.. :D Tosin yksin... :(

Elikkä kotiin ollaan päästy, minä ja Juuso, mutta vauva on vielä sairaalassa. Ollaan kuitenkin joka päivä käyty pikkuista moikkaamassa, ja viety tuliaisiks maitoa. Sairaalassa ramppaaminen on vaan sen verran rankkaa, ettei koneella suoraan sanoen jaksa istua!

Pikkuisen alku on siis ollut rankka. Hänellä on ollut hengitysongelmia, jonka vuoksi joutui olemaan 6vrk ikäiseksi Helsingissä vastasyntyneiden teho-osastolla. Pikkuin siirrettiin siis syntymän jälkeisenä yönä, noin 9h iässä teholle anbulanssilla. Itse siirryin seuraavana päivänä perässä, sain "siirron" Naistenklinikalle, ja olikin siellä yhden yön, jonka jälkeen "muutimme" asumaan Juuson kanssa Ronald McDonald lastentalosäätiön taloon. Olisin saanut olla osastolla kauemminki, mutta itsellä olo oli hyvä, enkä halunnut siellä enempää olla, niin päätin kotiuttaa itse itseni, toki siellä olevien hoitajien luvalla. :)
Alku oli aika hirveää shokkipilveä, ja kun ensimmäisen kerran pienen näki helsingin päässä, teki edelleen mieli alkaa vaan itkeä. Vaikka hengenhätää ei ole ollut missään vaiheessa, niin kun on niin huolissaan omasta pikkuisesta, saa ajatukset aivan sekaisin. Siinä vaiheessa kun päästiin lastentalosäätiön taloon, olo helpottui. Ja myös oli huomannut, että pienen vointi oli jo parempi. Pääsi nukkumaan Juuson kanssa vierekkäin, ja sai kerranki nukuttua kokonaiset 10h heräämättä kertaakaan! En edes muista milloin olisin niin hyvin nukkunut, edes raskausaikana.

Nyt ollaan Juuson kanssa siis jo kotona, kun pikkuinen pääsi teholta pois ja sai siirron takaisin Kotkaan toipumaan, missä syntyi. Ollaan saatu toisin sanoen jo monta kuormaa kiviä pois hartioilta, mutta vähän on vielä jälellä. Edelleen meille siis sanotaan sairaalassa, että "päivä kerrallaan" ja se saa minut jo melkeen ärsyyntymään, vaikka tiedänkin, että se on parasta meidän pikkuiselle. ONNEKSI joka päivä on tapahtunut edistystä pienen voinnissa ja kyllä se nopeaa vauhtia toipuu! <3 Pieni on nyt jo 10vrk vanha. <3

Kohta, kunhan Juuso pääsee töistä, niin pitäisi taas lähteä ajelemaan kohti Kotkaa. :) Vaikka se onkin todella rankkaa ja puuduttavaa, niin mitä ei oman pienen eteen tekisi. <3

Ja siis postaustauko on nyt ollut pitkä kyseisestä syystä, mutta viimeistään kun vauva saapuu kotiin ja saadaan arki rullaamaan, niin postauksiakin alkaa satelemaan. :) Päivä kerrallaan! ;)