Perjantai:
Ihan aluksi, perjantaina vaihtu tuo rv 36 käyntiin. :)) Ja siihen se hyvä päivä sitten jäikin.. Nousin ilmeisesti väärällä jalalla, enkä tainnut olla ainut. Meillä oli Juuson kanssa ohjelmassa vaikka mitä, mm. neuvolaan nopea käynti hakemaan ruokailuohjeita raskausdiabeteksen takia ja samalla yhteystietoja, tiedot mistä saan verensokeri mittarin, ym. ohjeita tuohon diabetekseen. Nooh, mulle ei ollu sanottu mitää et kuka mulle ne antaa, sillä oma neuvolatätini ei ollut paikalla, (tekee vaan ma-to). Eipä kestänykkää kauaa ku sieltä käytävän päästä tallustaa eräs +40v. terveydenhoitaja-opiskelija, joka oli jo edellisellä neuvolareissullani seurailemassa/opettelemassa/puhumassa aivan hirveesti kaikkee turhaa.. (en siis tykänny kyseisestä henkilöstä.)
Kun päästiin huoneeseen, se sekoilu alko heti, se nimittäin alko höpöttämään, että "nyt ku meet sinne sokerirasitukseen, ni sit sen jälkee .... blaablaa" Kerkesin tossa vaiheessa onneks se keskeyttämää sen ja sanomaa et "ööh, miehän oon käyny siel jo ja tulin nyt vaa hakemaa niitä ruokailuohjeita ja yhteystietoi.." Siin vaihees oliki rouva-opiskelija ihan ulapal ja pitiki käydä hakemas apua.. Onneks sielt sit tuli yks neuvolalääkäri joka TIESI mikä oli tän kyseisen käynnin tarkotus. Siinä sit puhuttii loppujen lopuks kaikki asiat selväks ja kaikki oli ok, kunnes tää ihana opiskelija toteaa omast ruokailutottumuksest.. " Mä oon ollu nuorempana sm-tason pikajuoksija, ja mun elämäntapoihin ei kuulu ylipaino. Syön nykyää 20% vähemmän ku ennen, siis voitteko uskoo?.. blaa blaa..." Ja arvatkaa vaa et alkoko vituttaa..... MUN ELÄMÄNTAPOIHINHAN KUULUU YLIPAINO JA TARKOTUKSEL OON ITTENI LIHOTTANU... Hohhoijaa.. Ei vissii oikee tajua et eri ihmisii tarttuu eri tavalla ne ylimääräset kilot, ja niihin ei välttämättä voi aina vaikuttaa. Onneks meil asiakkail on oikeus valittaa ;) Ja jotenki toivon ettei se koskaa valmistuis :DD Ja ton alkusähläyksen + itsensä kehumisen lisäks se pölpötti vaikka ja mitä ja Juuso oli suoraa sanoen täysin kyrpiintyny, ku sen olis pitäny keretä töihin kertomaa sairaslomasta ym.. Eikä tän ihanan ohjeittenhaku-reissun pitäny kestää ku n. 15min ni kesti sit sen 1,5h :)) HUOH!! Ja nyt se jäi sinne toivomaa et pääsis mun ens neuvolakäynille viel mukaa, eli ens keskiviikkoon.. (tekis mieli jättää menemättä ku sillon mun oma neuvolatätiki on lomalla, mut saa nähä.)
Tän ihanan reissun jälkee mentii Pentikille, ja siihen samalla kahville ku siel on ollu aina kaikkee ihanaa, mut sit tuli ihan hirveä olo.. Hyvä etten purru hampait huulesta läpi ku pidätin itkuu ku tajusin etten halunnu mitää, en kahvii, en suolasta, en mitää! Ja nälkä oli kuitenki kova. Väkisin sit otin siit pillimehun.. ja join sen pöydäs samal ku pidätin itkua ja luin lehteä ettei kukaa, edes Juuso olis tajunnu, että on paha olla. Sieltä sit mentii takas keskustaan ku Juusolla oli viel ortopedi. Jäin autoo odottamaan ja samantien aloinki sit itkemää.. Itkin sen koko ajan ( n. 40min) kun Juuso oli poissa. Alko tuntumaa niin pahalta kaikki, varsinki sillä hetkellä oma paino .. Se ei oo koskaa minuu haitannu, tosin oon aina ennen ollu täysin normaalipainoin ja nyt painan ku mikäki sotanorsu. (puolet enemmän tullu kiloja raskaudessa, mitä mun kokoiselle pitäis tulla, eli nyt tullu 22kiloo !!! ) :/
Kun päästii sit vihdoin kotii, klo 14.00 aikaan, niin vaihdoin samantien lenkille ja kävelinki 50min lenkin, supisteli välillä, mut ne ei mua siin vaihees kiinnostanu. Itkin taas, puoleen väliin lenkkiä kunnes en enää jaksanu/kyenny. Kotii päästyä Juuso yritti tentata mikä mulla on ja mikä harmittaa, mut en pystyny puhumaan, kävin vaan nukkumaan. Nukuin, nukuin ja nukuin.. ( Ja joo, ton lenkin jälkee oli paikat ihan kipeenä, ei pystyny ees asentoa vaihtamaa.) Noo sit muutaman tunnin unien jälkee heräsin, nälkään,... menin keittiöö, mut ei tehny mitää mieli, joten palasin sänkyy ja makoilin siellä, itkien.. Olo oli ihan hirveä! N. 9-10 aikaan Juuso tuli sit siihen ja saatii osittain puhuttuu, ja muistaakseni en sen jälkee enää itkeny, ja pääsin jopa syömää. Ja sit eipä menny kauaa ku käytiiki nukkumaa.. Huh mikä päivä sanon minä!
Lauantai:
Seuraava päivä meniki paremmin, sanoisko jopa Normaalisti. :D Siivoiltiin, tehtii pihahommia, kotiruokaa, äiti tuli käymää ja stekkaamassa äippäpakkauksen, ym.. Ja päivä meni tosi nopeesti! Saunassaki olis pitäny käydä, mut jotenki kaiken ahertamisen jälkee ku oli kuluttanu sitä energiaa ni ei tehny mieli, joten kateltiiki vaan telkkarii ja löhöiltii.
Sunnuntai:
Toinen normaali päivä. Nukuttii pitkään, oltii aamupalan jälkee vähä tööt, kunnes keksittii et vois lähteä lenkille.. Lopputuloksena päätettii sit lähteä läheiseen venerantaa, mut matkalla iskä soittiki sit ja keksin et kävellää niille. Ja niin tehtii. :)
Matkaa oli semmoset 5km, melkeinpä suoraa asfalttii koko matka. Jossain vaiheissa alko sit taas supistelee, mut vauhdin hidastaminen/ hetkellinen pysähtyminen autto. Sit keksittii et meil on puhelimet, ni otetaa matkal kaikkii kivoi kuvii. Ja jopas nopeutti tahtii ja sai energiaa :)) Teki mieli jopa juosta, mut sit aina muistin et ehkei kannatakkaa ku oon viimesillää raskaana. :D Unohdin siis välillä kokonaa olevani raskaana! Oli niin vapauttava olo lenkkeillä ihanassa ilmassa, ihanassa seurassa, tekemässä ihania asioita, eli ottamassa kuvia ihanasta syksyisestä luonnosta. Ihanaa :D Sit yhtäkkiä oltiiki perillä ja matkaan oli menny 1,5h. Ja ainoastaan kävelyn jälkee huomasin, että oikea jalka oli kipeytyny polven takaata. Ja on edelleen kipeä. :( Juotii sit kahvit ja pelattii hetki Wii:tä, kunnes iskä lähti heittämää meit sit takasin, ei onneks tarvinu enää kävellä. :D
Loppuilta ja yö meniki leffoi katellessa, ( uni tuli vasta n. 4 aikaan yöllä.. :o ) Nukahtamisen jälkee heräsin muutamiin supistuksiin, ja niitä on nyt tänäänkin tullut, voimakkaampia siis kun aikasemmin, mut ei kuitenkaan kovin kipeitä, vaan enemmän epämukavii ja hiukan vihlasee. ( ennen oli siis vaan, että ihan ku olisi vatsalihaksia jännittäny.) Täytyy nyt seurailla miten jatkuu ....
Huomaa hyvin miten aikaa tosiaa meni, ku kerkee kuvissaki pimentymää. :)) Tosin onhan se talvi kovaa vauhtia tulossa! Tänään käytiin hakemassa paljon tulppaanien sipuleita ja lintulauta. Mut oli kerenny tulla jo pimeä, niin ylihuomisen ohjelma onkin jo tiedossa niiden takia, huomenna autokoulun liukkaalla radalla 2-vaihe + jotain teoriaa siihen liittyvänä. :)
Ainiin muuten viel tästä päivästä. Sain tänään siis sen verensokeri mittarin ja mittasin sitte siel aluks kokeiluna, sitte nyt oon kotona kerran "päivällisen" ennen ja jälkee. Ja mulle tuli sellain olo niitten lukemien perusteel ettei mul mitää raskausdiabetestä ees oo! Testi lukema oli ennen välipalaa 5,5 ja oli kuulemma ok. ( Olin juonu fantaa just ennen, ja se oli nostanu sit tän "korkeeks".) Nooh sitte ennen ruokailuu ku mittasin ni tuli 3,7(raja 5,5) ja 1h ruokailun jälkeen VAAN 4,8 (raja 7,8) Ja diabeetikoil sokerit on yleensä just koholla, mut eipä noi oo ees lähellä kohonnutta! Eli en ymmärrä.. Mittailen täs nyt tänää viel yhet arvot ja sitte tän viikon ja jos on edellee tollaset normaalit ni täytyy kyl sanoo neuvolas et mitäköhän hittoa minuu on peloteltu raskausdiebeteksel ku ei nää lukemat semmoselt vaikuta. Ne tais juottaa vissii vähä liikaa sitä litkuu siel sokerirasitukses.. Tai sit se oli ihan liian vahvaa mulle.. :D
Ja tulipas pitkä teksti!! HUH. :D
