Kiusaaminen on naurettavaa..

Kiusaaminen on aina arka aihe. Se on myös asia, minkä jokainen ihminen ajattelee omalla tavallaan. Jotkut sietää enemmän ja jotkut vähemmän. Ei kaikilla ole samankokoista mittalasia ja joillain se saattaa täyttyä aivan eri asioista kuin toisella.
Luin tänään pitkästä aikaa ajatuksella keskustelupalstoja ja erilaisia ryhmiä, missä pääsee mielipiteensä sanomaan suoraa. Joko anonyymina tai omalla nimellään. Mulle tuli heti hirveä into kirjoittaa kyseisestä asiasta, sillä oli keskustelun aihe mikä tahansa, löytyi keskusteluista aina se, joka piikitti joko keskustelun aloittajaa tai jota kuta siihen vastannutta. Ja se on oikeasti inhottavaa luettavaa!

Monelle kiusaajalle netti on pelastus. Netissä pystyy ilkkumaan ja haukkumaan muita niin paljon kun vaan jaksaa, ja parhaillaan ilman, että oma henkilöllisyys selviää. Hirveää! Kovinkaan moni kiusaaja ei uskalla päin naamaa ja kasvotusten sanoa mitään, mutta kun nettiin pääsee niin on piru irti. Kiusaajilla on monesti myös iso ego ja taustajoukot ympärillä. Ilman taustajoukkoa tai isoa kaveripiiriä (tai pelkästään tätä netin tukea) kiusaajat tuskin uskaltaisivat edes miettiä kiusaamista.

Yleensä kiusattuja sanotaan nössöiksi, mammapojiksi ja erottuvat myös helposti joukosta. Etenkin koulukiusaamisessa.. Kiusattu on monesti henkilö, joka erottuu joukosta ulkonäöllä, taidoillaan, omilla mielipiteillään, välillä jopa kiltteydellään. Pitääkö ihmisten siis olla epäaitoja ja massan mukana kulkevia, jottei tulisi kiusatuksi? -Ei todellakaan! Mun mielestä asia on toisin. Kiusaajat on niitä nössöjä mammanpoikia, sillä todella harvoin ne uskaltaa sanoa yksin ollessaan mitään kiusatulle. Toki poikkeuksiakin on.

Säälittävintä mun mielestä on se, kun aikuiset ihmiset haukkuvat toisiaan ja piikittelevät tarkoituksella toista. Ja vieläpä netissä! Jos joku kysyy neuvoa asiasta mikä häntä askarruttaa, niin minkä takia jonkun toisen pitää möläyttää sinne jotain ilkeää, miksei voisi vaan vastata kysymykseen TAI jos ei asiasta tiedä, niin olla hiljaa. Toki Suomi on vapaa maa, mutta ei se sitä tarkoita, että aina pitää olla möläyttämässä asioita ja haukkumassa muita. Toisin sanoen, nämä aikuiset kiusaajat ovat ihan yhtä alhaisella tasolla kun ne lapset ja nuoret, jotka "harjoittavat" kiusaamista kouluissa. Korjaan. Itseasiassa vielä alemmalla tasolla, sillä ainakin mun mielestä aikuisilta ihmisiltä oletetaan ja vaaditaan enemmän.

Mikä sitten on kiusaamista? Välttämättä kiusaaja ei edes tajua, että on satuttanut toista sanomalla tai tekemällä jotain. Jotkut voivat ottaa jo pienetkin asiat kiusaamisena. Hyvänä esimerkkinä voisin pitää esimerkiksi tämmöistä:
Kiusaaja ilmoittelee toisen ihmisen kirjotusvirheistä tai vääränlaisesta sananvalinnasta. Kaikki ei varmasti ota tästä nokkiinsa, mutta mitä jos tämä kirjotusvirheen tekijä kärsiikin jostain minkä vuoksi ei välttämättä osaa muotoilla lauseita oikein ja/tai kirjoittaa kieliopin mukaisesti? "Virheen" tekijä ottaa varmasti nämä kiusaajan huomautukset pahemmin itteensä jos kokee, että häntä haukutaan jostain, mille ei itse voi minkään. Toisaalta, tällaisessa tilanteessa ei kiusaajakaan usein tiedä toisen "viasta".
Itse en siltikään lähtisi puolustelemaan kiusaajaa, vaan olisin kiusatun puolella ja toivoisin kiusaajan hoksaavan virheensä ja näyttävänsä sen, että on pahoillaan tapahtuneesta.

Hyvä, että osasin itse edes selittää tuota "mainiota" esimerkkiä... Ja juu tiedän, joku kieliopillisesti täydellinen henkilö löytää tästäkin tekstistä useita kirjotusvirheitä, mut onpahan sillekin sitten jotain tekemistä.

On olemassa myös tilanteita, jolloin kiusaaja kiusaa tarkoituksella ja tietoisesti. Mutta miksi? Mitä kiusaaja saa siitä, että pääsee mollaamaan toista, joka parhaimmassa tapauksessa ei ole edes tehnyt tai sanonut MITÄÄN kiusaajalle... ? Saako kiusaaja kiusaamisellaan jonkin sortin mielihyvää tai paremman omatunnon kun on saanut toisen omatuntoa laskettua? En ymmärrä. Toisaalta en edes halua tietää, mitä kiusaajien mielessä pyörii.. Mut siitä oon varma, et kaikki niillä ei kuitenkaan ole kotona.
Jos joku kiusaaja tätä lukee, niin ota ittees ja mieti sitä miksi kiusaat. Ja ei, en halua kiusata tällä tekstillä ketään kiusaajaa, vaan yritän saada niitä takaisin maan pinnalle. En myöskään kerjää tällä tekstillä huomiota, vaan päätin sanoa mielipiteeni ääneen. Kerro myös kiusaaja mulle, et onks se oikeesti kivaa saattaa ittensä naurunalaseks normaalien ihmisten edessä, kun kiusaa viattomia! Tarkoitan normaaleilla ihmisillä siis kiusattuja ja niitä, ketkä eivät osallistu kiusaamiseen vaan suoraan sanottuna nauravat kiusaajalle.

Minusta on ihanaa, että henkilöt ketkä miettivät mieltä askarruttavia asioita, jotka voivat olla siis ihan tavallisia tai sitten arkojakin asioita, niin uskaltavat ottaa asiat puheeksi ja kysyä neuvoa jolloin saa tietää muiden kokemuksia ja varmasti myös vertaistukea. Kenenkään ei mun mielestä tarvitse olla yksin asian kanssa, vaan aina voi kysyä!
Oon ite hirveen huono kirjottamaan mielipideasioista, mut nyt oli pakko saada väkerreltyä edes jotain. Tää teksti jää nyt tämmöseks tönköks, mut ehkä seuraava mielipide kirjotukseni on sit hiukan parempi. Saa nähdä.

Mitä mieltä te ootte ko. asiasta? 

Lokakuun ensimmäisen päivitys.

Mulla on alkanu joku ihme stressi. Eilen illalla pohdin monta tuntia, että miten saisin muutettua keittiön ulkonäköä itselle mieluisaksi.. En kuitenkaan saanut mitään päätöksiä tehtyä, vaan jätin asian muhimaan.. Päätin kuitenkin, että vetimet lähtee vaihtoon mahdollisimman pian ja myös joku matto olisi kiva saada lämmittämään tilaa. Seinät ja laatat saavat uutta ilmettä, vain jos keksin jotain älyttömän miellyttävää!

Nooh tänään oon sit pohtinut koko päivän, että mistä kirjoittaisin ja että minkälaiset synttärijuhlat järjestän Lukalle. Onneksi keksin netin ihmeellisen maailman ja päätin selailla erilaisilta sivustoilta inspiraation lähteitä. Ja löytyi. Mulla on siis alustava suunnitelma juhlien toteutukseen, värimaailmaan ja tarjoiluun. Jes! :) Niistä enemmän myöhemmin, sillä koekakun ja koevoileipäkakun aion väsätä.. :D

Lapsen ensimmäiset synttärit on varmasti monelle muullekin tuoreelle äidille jollain tavalla stressaava asia. Se kuinka stressaavaksi haluaa ne tehdä, on taas asia erikseen! :-) Saatan joidenki mielestä ottaa synttärit liian tosissaan, mutta haluan, että oman lapseni ensimmäiset synttärit olisi omasta mielestä, vieraiden mielestä ja myös Lukan mielestä mieluisat! :)

Mulla on myös suunnittelu asteella pieni projekti, jonka aion siis toteuttaa. Tein noin vuosi sitten postauksen meiän asunnosta - nooh, vaikka asunto onkin sama, niin muuttunut jonkin verran. Siksi olen päättänyt päivittää tänne blogin puolellekin meiän tämän hetkisen asunnon ulkonäön. :) Olen hurahtanut ihan kunnolla kaikkeen maalaisromanttiseen ja valkoiseen. Myös beige ja kaikki vanha on ihanaa. Saa nähdä minkä näköisen kodistamme saan, valmis se ei tule olemaan varmaan koskaan! :D

Laitan viel tähän loppuun muutaman kuvan tältä päivältä. :)

Jos katsoo tarkkaan, niin saattaa nähdä tuon pienen valkoisen jutun suussa. Ensimmäisen hampaan siis! :))

Niin kun huomaatte, Luka oli tänään erityisen ahkera, sillä pesi vuorostaan meiän vaatteita! :D

10kk tuli täyteen!

Lukalla tuli tänään jo 10kk täyteen! Hirveän nopeasti se kasvaa ja kehittyy... Ihan hämmästyttävää, miten nopeasti voi aika mennä! :)

Nukkuminen:
Luka nukkuu nykyään yönsä tosi hyvin! Heräilyjä tapahtuu enää tosi harvoin (1-2 x viikossa) ja niihinkin riittää pelkkä tutti. Luka osaa nykyään myös käydä itse nukkumaan. Eli iltapuuron ja iltapesujen jälkeen laitetaan yökkäri päälle, Luka sänkyyn ja annetaan maitopullo hänelle. Juo sen sitten itsekseen ja käy sen jälkeen nukkumaan. Aina ei siis nukahda suoraan maitoon, vaan saattaa alkaa höpöttelemään ja leikkimään sängyssä, mutta tietää et maidon jälkeen ei enää huomiota saa, niin ei ole sitä edes pyydellyt. Luka käy yöunille 21-22 välillä, riippuen hiukan päiväunien ajankohdasta. Aamulla herätään noin 8.30-9.30, vaihtelee nukkumaan menon kanssa tasaisesti, mut kuitenkin sillee et yössä nukutaan about se 10-12h.
Päiväunia nukutaan päivässä joko yhdet pidemmät, tai sitten kahdet lyhyemmät. Yleisimmin Luka nukkuu 13-16, mut joskus käy jo aamupuuron jälkeen takaisin nukkumaan ja koisaa sinne 12 saakka, jolloin päikkärit nukutaan sit 15-17/18.

Syöminen:
Lukan ruokailurytmi on tällainen:
klo. 10-11 aamupala, eli puuro ja hedelmäsose tai marjoja siellä seassa.
klo. 12-13 välipala, yleensä hedelmäsose, mut joskus myös viili/rahka
klo. 16-17 lämmin ruoka.
klo. 18.30 välipalaa
klo. 20-21 iltapuuro
Luka syö jo kaikkea, mitä kykenee yhdellä hampaalla syömään, lukuunottamatta perusmaitoa. Hapanmaito tuotteita syö ja myös kypsennettyä maitoa, esim. makaronilaatikko, puuro... Suolaa tietysti vältellään.

Liikkuminen:
Joka paikkaan kontataan kovaa kyytiä ja noustaan joka paikkaan seisomaan. Kävelee myös tosi hienosti tukea vasten ja taaperokärryillä. Osaa myös siirtyä paikasta A paikkaan B, siten että irrottaa toisen käden tuesta ja siirtää sen toiseen. Välillä näkyy myös tilanteita, että Luka seisoo esimerkiksi tv-tasoa vasten ja molemmissa käsissä lelut, eli ei pidetä mistään kiinni, mutta hiukan nojataan jotta pysytään pystyssä. :D

Muita juttuja:

• Hampaita on tosiaan vain ja ainoastaan se yksi, mutta ehkä sieltä jossain vaiheessa muutkin ilmestyvät!
• Kaikki laatikot ja kaapit on kiva tyhjentää. Myös wc:n roskis on kiva ja varsinkin vessanpönttö! Sieltä löytyy usein asioita/esineitä mitkä ei todellakaan sinne kuulu. Onneks Luka ei kuitenkaan vielä yletä itse pöntön veteen, vaikka kuinka välillä varpaillaan yrittää! 
• EI -sanan merkitys tiedetään varsin hyvin. Aina siitä ei vaan jakseta välittää ja kokeillaan rajoja, että mitä käy jos en tottele.. Osaa myös itse näyttää EI esimerkiksi syödessä pudistetaan päätään kun ei enempää haluta syödä. 
• Luka osaa taputtaa ja vilkuttaa, halutessaan... :D
• Tietää myös mitä "paapapapaapa" tarkoittaa.... No muumilaulua tietysti! :) Osaa myös itse lauleskella tätä. :D
• Vaatteissa mennään koossa 74cm ja vaipat on kokoa 4 sekä housuvaipoissa että teippivaipoissa. Housuvaippoja käytetään päivällä ja yöksi/päikkäreiksi laitetaan teippivaippa.
• Lahkeissa roikkumis vaihe on parhaillaan myös käynnissä ja välillä todella inhottavaa. Tää näkyy myös vierastaessa, eli ei vahingossakaan voi laittaa häntä lattialle vieraassa paikassa tai loukkaantuu ihan hirveästi. Toki sitten kun tottuu ympäristöön niin ollaan sujut ja viihdytään myös lattialla. 
• Painoa Lukalla on 10kk ikäisenä 9880g ja pituutta 72,5cm. 
• Pukemisesta Luka ei ole koskaan ollut moksiskaan, mutta pipoja vihataan yli kaiken..!

Kirppistelyä

Olen pyörinyt jo jonkin aikaa kaikenlaisilla eri kirppiksillä, netissä. Olen myös käynyt tavallisilla kirppiksillä ja tehnyt omasta mielestäni yllättävän kivojakin löytöjä! :) Päätin sitten kuvata muutaman mitä olen tällä viikolla kirrpiksiltä bongannut ja laittaa ne tänne. Siitä sain myös ideaksi, että voisin tehdä joku kerta Lukan vaatteista jonkin sortin esittelyn.. Miltä kuulostaisi? :)
Mietin, että se voisi joko tulla postaus tyylillä tai sitten blogin ylälaitaan erillisenä sivuna? Kumpi olisi teidän mielestä parempi? :) Jään kuitenkin tätä suunnittelemaan ja pikku hiljaa toteuttamaan, sillä noiden vaatteiden kuvaamisessa menee jonkin aikaa! :D

Nyt kuitenkin ne uusimmat löydöt kirppiksiltä! :)

Lindexin ihana panda-jumpsuit 80cm

Polarn O Pyretin ja Me&I:n bodyt, koko molemmissa 86/92cm

Risto Matti Ratian bodyt, koko 80cm

Me&I:n siili-jumpsuit, koko 74/80

KappAhl jumpsuit, koko 80cm

Seppälän raitapaita, koko 86cm.

Lapset vs. Eläimet

Olen itse ollut aina eläinrakas. Jo pienestä pitäen tykännyt kaikista eläimistä, mutta en saanut lemmikkiä, vaikka kuinka kinusin.. Syynä oli oikeastaan se, etä kun asuttiin ulkomailla, niin matkusteltiin paljon Suomi -Luxemburg väliä. Ja okei, toi oli hyvä syy, vaikka sitä ei pienempänä voinut ymmärtää. Yksi monen mieleen painuva tempaukseni oli se kun keräsin eskari-ikäisenä (=4-5 vuotiaana) kastematoja takin taskuuni pyöräteiltä.. Nooh, ne oli sit tietysti unohtunut taskuun ja kun takki meni pesuun, äitiä odotti taskullinen kuivia matoja... :D
Hiukan isompana mulla oli myös "lemmikkinä" etanoita, sisilisko, sammakoita.. Sammakot olin kasvattanut ihan sammankonkudusta asti ja vapautin sitten puroon, kun olivat kasvanut sammakoiksi. (Toisaalta pelastin myös nuo sammakot, sillä puro mistä kudun löysin kerkesi kuivahtaa kokonaan ennen kun nuijapäät oli aikuisen muodossa.) Me ei kuitenkaan joka ikinen loma Suomeen tultu, niin pystyttiin myös olla hoitajia ystävien ja tuttujen lemmikeille. Lenkittelin myös silloin tällöin naapureiden koiria ja kävin useasti hoitamassa läheisellä laitumella olevia hevosia. Olihan se hiukan uhkarohkeaa mennä about 10 vuotiaana vieraiden hevosten laitumelle poistelemaan punkkeja, silittelee, rapsuttelee ja keräämään voikukkia. Hevoset tulivat kuitenkin pian tutuiksi ja voisin arvella, että myös hevoset oppivat tuntemaan minut.

Kun muutimme sitten Suomeen, hankittiin samantien koira. Meiän Boris. Tää koira muutti elämää paljon ja mun unelma omasta lemmikistä vihdoin toteutui. Muutin kuitenkin täysi-ikäisenä sitten pois Juuson luokse ja Boris jäi äidilleni, sillä piti äitiä perheen pomona. Mulle tuliki sit sellain olo, että karvakaveri olis kiva uudessaki taloudessa.. Siispä käytiin hakemassa Juuson kans meille kissanpentu, Nasu. Nasulle otettiin sit myös kaveri, ettei tarvi elellä yksin. Mietinkin hetken, että miten tälle kaverin löytäis ja sit päätinki, että otetaan kissa eläinsuojeluyhdistykseltä. Näin saadaan kaveri Nasulle että tarjottua kodittamalle kissalle koti. Ei mennyt kauaa, kun haettii meiän pikkuinen Ruuruu.

Viime keväänä päätin auttaa eläinsuojeluyhdistystä lisää ja tarjota kotihoitopaikan emokissalle ja sen pennuille tilan puutteen vuoksi. Pennuista jäikin sitten yks meille, kun yllättäen Juuso ihastui Hömelöön. Näin meille syntyi kolmen kissan kopla. :)

Raskausaikana tuli sitten mietittyä moneen kertaan, että mites nuo kissat sitten suhtautuu vauvaan. Pelkäsin eniten sitä, että vauva olisi allerginen ja jouduittaisiin luopumaan kaikista kisuista. Oltiin siis varauduttu siihen, että kissat lähtee, jos vauva näyttäisi merkkejä allergiasta. Jossain vaiheessa pelotti myös ajatus siitä, että kissat menisivät vauvan päälle yöllä, ja meinasin jo tilata kissaverkon pinnasängyn päälle. En kuitenkaan sitä tehny, ja hyvä niin. Olisi ollut täysin turha.
Kun Luka syntyi ja pääsi kotiin, kissat haistelivat ja tutkivat mielenkiintoisena vauvaa, mutta nopeesti kyllästyivät ja luultavasti hoksasivat, että se on "vaan" vauva. Eivät ole näyttäneet siis vieläkää mustasukkasuuden merkkejä ja antavat Lukan olla rauhassa. Herra Hömelö, eli tämä nuorin kissamme otti kuitenkin Lukasta itselleen kaverin ja pienempänä halusi nukkua Lukan lähellä, mutta ainoastaan päiväunia. Lukasta ja Hömelöstä on tullut kun paita ja peppu ja viihtyvät hyvin yhdessä.

Koira me hankittiin kesän alussa ja se on nyt viimeinen lemmikkimme. Vaikka Bea onkin pentu, niin se kuitenkin ymmärtää, että Luka on pieni, eikä sählää hänen kanssa yhtään. Kaikki ihmiset ja vieraat saa Bean ihan yli-innokkaaks, mut Lukaa osaa varoa. Ja hyvä niin! :) Bea tietää myös, että Lukalta saa helpoiten herkkuja, kun niitä vaan "putoo suuhun" jos makoilee syöttötuolin vieressä :D

Bean kanssa on tarkoituksena alkaa harrastaa tokoa (=tottelevaisuuskoulutusta) ja näyttelyitä. Monet varmaan nyt saattaa ajatella et öööh... miten mulla riittää aika Lukan, koulun, arjen ja eläinten kanssa. Hyvin se riittää! Moniin toko-treeneihin olisi ollut jo tarkotus mennä, mutta en vaan ole mennyt, sillä aika olisi mennyt liian tiukille. Enkä halua sen takia Lukaa laittaa hoitoon, että itse pääsisin koiran kanssa viettämään aikaa. Lisäks Juusolla on ollut sellaiset työvuorot että ollut töissä treenien aikana. Siispä siirrän treenien aloituksen siihen, että Juuso pystyy jäämään kotiin Lukan kanssa. Oishan mulla mahdollisuus tietysti ottaa Luka mukaan harjotuksiin, mutta en halua, sillä hän joutuisi vaan katselemaan kentän laidalta tunnin verran koiria, yksinään. Eli vaikka meillä on pentu, joka täytyy kouluttaa ja joka tarvitsee aktiviteettia ja jonka kanssa haluan harrastaa kaikenlaista, niin silti lapsi menee edelle. Aina. Ja tämähän on ihan ilmiselvä kaikille, eikö vain?

Näin ei kuitenkaan aina ole.. Silloin kun kävin Boriksen kanssa näyttelyissä ja mätsäreissä, niin välillä näki ihmisiä, jotka tulivat koko perheenä näyttely paikalle. Oli koiria, perheen äiti, isä ja pieniä lapsiakin joillain. Näitä oli hirveää kattoa.. Tulevat paikalle onnessaan, lapsi rattaissa/vaunuissa, pystyttävät "leirinsä" johonki kohtaan kehän laidalle ja näkevät tuttuja. Pieni lapsi "vahtii" tavaroita, kun aikuiset juttelevat koirakavereilleen, parhaimmillaan selkä lapseen päin. Sitten onkin jo kello niin paljon, että on aika lähteä koiran kanssa kehään. Toinen vanhemmista lähtee siis kehään, jolloin toinen jää tietysti vahtimaan lasta.. Noei.. Sen toisen täytyy tietenki kuvata heidän ihanaa koiraansa!! Kyllähän se lapsi nyt pärjää ku on vangittuna vaunuissa. Kehässä oleminenhan ei kestä kauaa, mut jos sattuu olemaan useampi koira, tai jos koira sattuu pärjäämän kilpailussa, niin kehään mennään tietysti useaan otteeseen. Jolloin lapsi joutuu olemaan helposti sen 1-2h yksin siinä vaunuissa. HUOH! En kertakaikkisesti ymmärrä tällaisia ihmisiä.

Mie tiedän, että en aio koskaan, IKINÄ, laittaa koiraa tai mitä tahansa muuta eläintä lapsen edelle. Mut jotkut näköjään voi. Koska itsekin olen menossa jonain päivinä näyttelyihin, niin joko jätän Juuson Lukan kanssa kotiin, enkä ala roudaamaan niitä sinne kehän laidalle vinkumaan tylsyyttä. TAI sitten pidän huolen, että matkassa on joku henkilö, kenen ainoana tehtävänä on pitää Lukalle kilpailujen ajan seuraa.

Onko teissä lukijoissa koiraihmisiä? Tai kenties näyttelyistä/tokosta innostuneita? Mitä mieltä olette tuosta minun kokemastani "Koira lapsen edelle. " -tyylistä? Oletteko itse nähnyt samanlaista?

Lukan välikausi

Syksyn saapuessa ilmat tietenkin viilenevät, joten välikausi-vaatetus on nyt kohdillaan! Vaikka kyse on joidenkin mielestä vain ulkovaatteista, niin minusta niidenkin pitää näyttää kivalle! Lukalle on kertynyt seuraavanlaisia syksyyn sopivia ulkovaatteita:

Takit:

Polarn O. Pyretin Windfleece, pilkullinen kokoa 74cm. Yks mun lemppareista, mitä oon löytänyt! :)

Polarn O. Pyretin Windfleece, limenvihreä koko 80cm.

H&M:n pörrötakki, koko 86cm. Menee luultavasti vasta talvella tai sitten keväällä..

Seppälän vanutakki, koko 80cm.

Housut:

Oranssin punaiset Polarn O. Pyretin välikausi-housut, koko 74cm ja sopii hyvin yhteen pilkullisen windfleecen kanssa. 

Haalarit:

Reiman vk-haalari, koko 74cm

Ticket to Heavenin vk-haalari, koko 80cm 

KappAhlin Kaxs proxtec haalari, koko 86cm. Menee koon takia luultavasti vasta keväällä.

Asusteet:

Erilaisia ja värisiä pipoja ja lierihattu, joka samaa sarjaa reiman vk-haalarin kanssa.

H&M huiveja ja sormikkaita.

Unohdin kuvata kengät, mutta meiltä löytyvät saappaat ja nauhakenkiä syksyä varten! Luka ei kuitenkaan vielä kävele, niin kenkiä ei joka kerta edes jalkaan laiteta. :)

Mitäs mieltä olette? Millaisia vk-vaatteita te suositte? 

Etanoita ja lähiruokamarkkinat

Mun piti tulla eilen tekemään vielä illalla postaus Lukan välikausi vaatteista, mutta mulla meni myöhään kun olin äidilläni ja sit kun pääsin kotiin niin en jaksanut enää kaivaa kameraa esiin. Joten nyt Lupaan (isolla ällällä), että huomisen aikana kyseinen teksti ilmestyy!

Olin eilen siis äidilläni, ja aika venähti siellä melko erikoisesta syystä..... Keräsin nimittäin etanoita... Jep! :D Niitä oli piha täynnä ja kuulemma söivät kukkasia, eikä äiti niihin suostunut koskemaan niin minä sitte kilttinä eläinrakkaana ihmisenä keräilin melkein 1h pelkkiä etanoita ja vein sitten turvaan metsään.. Jos lukijoiden joukossa on sellaisia ihmisiä, jotka tietävät miten etanat voi häätää pihalta, saa kertoa vinkkejä! :)

Tänään lähettiinki sit käymään lähistölle järjestetyillä lähiruoka markkinoilla. Siellä oli paljon kaikkea kiinnostavaa ruokaan liittyvää; kojuja, maistiaisia, kotieläimiä, ym. Ajateltiin ihan ensimmäisenä, että mennään noiden kotieläinten takia sinne, jotta Lukakin jaksaisi siellä olla. Lopputulos oli kuitenkin se, että me oltiin Juuson kanssa paljon kiinnostuneempia eläimistä, kuin Luka. Lukaa kiinnosti enemmän esimerkiksi vasikoiden aitaus, eikä vasikat, mehiläisten luona oleva suurennuslasi eikä mehiläiset ja monee kertaan tykkäsi enemmän tuijotella nurmikkoa, vaikka Juuso yritti näyttää eläimiä.. :D Ehkä se vähän vanhempana osaa sitte keskittyä siihen "olennaiseen." :) Mut eikös se niin ole, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa? Tässä siis kuvia meidän päivästä!