maanantai 4. maaliskuuta 2013

Lastenklinikka osasto K7

Lupasin kirjoittaa erikseen tällaisen postauksen, missä kerron ajastamme teho-osastolla. Sekava tämä tulee olemaan, sen voin luvata. Ja varmaan myös pitkä, mutta toivon, että tästä saa edes jonkinlaisen käsityksen kyseisistä päivistä.

Uusille lukijoille päivityksenä ja vanhoillekin muistin virkistykseksi kerron lyhyesti alustamme. 
Eli kun Luka syntyi hän joutui suoraan teho-osastolle vastasyntyneen mekoniumaspiraation ja vastasyntyneen korkeiden keuhkovaltimoverenpaineiden takia. Näistä kummastakaan ei ollut minkäänlaista tietoa ennen syntymää.

Tiistai 27.11.2012

Synnytykseni oli kovassa vauhdissa, ja kaikki oli oikein hyvin. (Mitä nyt supistukset oli suhteellisen ikäviä! :D) Lopulta synnytys oli edennyt jo siihen saakka, että olin 7cm auki, joten päätettiin puhkaista kalvot. Sitten tuli ensimmäinen takapakki. Lapsivesi oli vihreää. Tässä vaiheessa olisi samantien pitänyt tehdä hätäsektio, mutta koska mulle ei oltu laitettu epiduraalia, niin anestesia lääkärin kutsuminen, puudutteen laitto, leikkaukseen valmistautuminen ja ym. olisi kestänyt liian kauan, joten nopeempaa olikin synnyttää alakautta. Eikä siinä mennytkään kun reilu puoli tuntia niin Luka olikin jo syntynyt. :) Kaikki oli tässäkin vaiheessa vielä hyvin, mutta hyvin nopeasti Luka muuttui sinertäväksi ja veltoksi eikä jaksanut karjasta ja huutaa niin kuin olisi pitäny. Hän siis vain ähisi ja vikisi, mutta kunnon huutoa ei tullut. Häneltä mitattiin samantien saturaatiotaso, joka oli vain 70%. Siispä hänet vietiin samantien osastoseurantaan ylipainetuella, jotta saturaatiotaso olisi yli 90% (eli normaali). Tunnin ikäisenä Luka nukutettiin ja intuboitiin, eli hänelle asetettiin hengitysteihin putki josta meni lisähappea keuhkoihin. Lukalle aloitettiin myös antibiootit, jotta mekoniumaspiraation aiheuttama tulehdus lähtisi keuhkoista. Hänelle annettiin lisää lääkkeitä, että vointi normalisoituisi, mutta loppujen lopuksi hänet täytyi siirtää Helsinkiin teho-osastolle, sillä Kotkassa ei ollut tarjota sitä hoitoa, mitä Luka tarvitsi. Yöllä hänet siis siirrettiin 100% lisähapella Helsinkiin.
Luka ennen kuin hänet siirrettiin Helsinkiin.

Keskiviikko 28.11. 1.päivä teholla

Luka kun siirtyi yöllä, niin itse en tietenkään samalla kyydillä päässyt. Jäin odottamaan yön yli, mutta sain siinä illalla kuitenki jo sovittua, että siirto Helsinkiin Naistenklinikan osastolle onnistuu. Olisi onnistunut myös se, että oisin kotiutunut jo kotiin, mutta en kuitenkaan siihen uskaltanut, sillä vastahan olin synnyttänyt, ja vielä ensimmäistä kertaa... Sairaala korvasi meidän taksikyydityksen Helsinkiin ja mentii sitten Juuson kanssa ensin Naistenklinikalle, jotta ilmoittaudun ja et pääsen vaihtamaan taas sairaalavaatteet ylleni, ja sitte lähettiin tapaamaan pikku kullannuppuu.
Luka oli Lastenklinikalla osastolla K7. Hänet oli siirretty ylipainetuesta korkeataajuushengityskoneeseen ja samalla oli myös aloitettu typpihoito. Häntä pidettiin edelleen nukutettuna, sillä tuo korkeataajuus hengityskone täristi koko vauvaa, joten parempi oli pitää hänet sedatoituna ja relaksoituna. Typpihoito taas auttoi ja edisti hapettumista. Piuhoja, johtoja ja letkuja oli PALJON! CRP, eli tulehdusarvot olivat tässä vaiheessa 87. Olo oli itsellä tässä vaiheessa TODELLA sekava eikä saanut kunnolla edes puhuttua, jonka lisäksi myös kaikki mitä lääkäri sanoi, meni suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun lääkäri kysyi meiltä, että onko mitään kysyttävää, niin vastasin jotenkin automaattisesti, että Ei. Ja valettahan tuo oli. Päässä kuhisi niin paljon kysymyksiä, ettei aika olis edes riittänyt vastaamaan niihin. Mut oma olo oli siinä vaiheessa jo niin järkyttynyt ja pelokas, etten vaan halunnut tietää siinä kohtaa mitään. Riitti se kun lääkäri sanoi, että vointi on nyt vakaa ja hoito mitä Luka tarvitsee, on aloitettu. Päätettiin hetken päästä palata Naistenklinikalle, sillä kellokin oli jo todella paljon. Juuso lähti hänen siskolleen yöksi, joka asuu Helsingissä, kun itse yövyin tuolla klinikalla. 
Tässä vaiheessa oli lisätty "vähän" letkuja lisää.. Päässä oli aivosähkökäyrää mittaavia piuhoja ja  kanyyli mistä meni jotain lääkettä, tuo verkko pitää vain kaikki letkut järjestyksessä ja paremmin paikoillaan. Sitten oli nenämahaletku,  saturaatiomittareita, antureita pulssin, verenpaineen ja muiden tavallisten asioiden mittaamiseen, kanyylit myös käsissä, napakatetri, sekä veren hiilidioksidi määriä mittaavia elektrodi -tarroja. (Kuvassa ne näkyy oikean ranteen vieressä mahassa, tuo "läpyskä" mihin ei tällä hetkellä mene mitään ja sitten siinä vieressä samanlainen, mihin menee vihreäpäinen, harmaa piuha. )

Torstai 29.11. 2.päivä teholla 

Itse olin nukkunut yön todella huonosti, monistakin syistä.. (sairaala yöpaikkana, vauvahuoli, ilman Juusoa, kipuja synnytyksen jäliltä, huonetoverit ym..) Juuso saapui sairaalaan puolen päivän maissa ja siinä itse söin vielä lounaan ennen kuin lähettiin taas rullailemaan pyörätuolilla kohti Lastenklinikkaa ja osastoa K7. 
Kun saavuimme paikalle, meidän pikkunen näytti ihan orvolta köyhäläisten vauvalta, sillä raukalla oli eripari sukat ja nuukahtaneen, vanhan papan entinen pipo. Tai siis siltä se näytti. :D Vointi pienellä ei ollut liikkunut parempaan, mutta ei myöskän huonompaan. Tulehdusarvot 98. Ne olivat siis nousseet. Lääkärit kuitenkin sanoivat, ettei antibiootit heti alakkaan tehota. Alettiin sitten keskustella Ronald McDonald lastentalo -säätiön asumuksista ja meidän hakemuskin lähti sairaalasta matkaan. Päätettii lähteä käymään kahvilla kahviossa, ja kun palasimme takaisin tuolta noin puolen tunnin kahvittelureissulta, niin saimmekin jo kuulla, että saatiin paikka! JES! Palasimme Naisteklinikalle ja siellä tehtiin tarkastus, että olenko tarpeeksi hyvässä kunnossa kotiutumiseen, ja kyllä. Pääsin pakkaamaan tavaroita ja siinä välissä Juusokin kävi hakemassa omat tavaransa. Siirryttiin talolle illalla ja ne olivat ihan sairaalan vieressä, kävelymatkan päässä. Me ei kuitenkaan menty sairaalalle kertaakaan kävellen, sillä hoitajat oli sanonu mulle etten välttämättä jaksa niin pitkää matkaa ja olihan siellä huono sääkin. Silloin nimittäin kun Luka syntyi, niin satoi ensilumi. <3 Helsinki oli tuon koko teho-osasto ajan ihan sekaisin siitä lumen määrästä mitä oli satanut tosi paljon! :D Kun päästiin talolla purkamaan vähäisiä tavaroita, tajusin, että hitto.. Mulla ei ollut kun ne vaatteet, mitkä oli päällä kun lähin synnyttämään ja sitten ne mitkä olin varannut kotiinlähtö päivälle.. Voitte kuvitella minkälainen ketutus siinä vaiheessa oli.. :D 
Eripari-sukat ja vanhus pipo :)

Saatiin tuo pipo tietenkin muistoksi tältä ajalta. <3

Raukka ihan turvoksissa vahvojen lääkkeiden takia. :(

Perjantai 30.11. 3.päivä teholla

Tänään oli tapahtunut jo edistystä, jokaiselta kannalta.. Luka oli päässyt eilis iltana pois siitä korkeataajuushengityskoneesta, ja siirretty takaisin ylipainehengityskoneeseen, missä oli kun siirrettiin Helsinkiin. Häneltä myös päästiin lopettamaan kokonaan typpihoito, eikä sitä tarvittu aloittaa enää ollenkaan. Myös tulehdusarvot lähtivät laskuun. Koska hengityskonetta oli vaihdettu, ja typpihoito lopetettu, niin tärinää ei enää ollut, eli lihasten relaksointi voitiin lopettaan, mutta rauhottavaa annettiin vielä ettei liikaa rasita itseään. Koska sanoin, että edistystä tapahtui jokaiselta kannalta, niin minun vaate"kriisi" helpottui. Äitini oli käynyt ostamassa kassillisen paitoja, sukkia ja collareita mulle, ja toi ne samalla kun tuli katsomaan teholle meidän pienokaista. Äiti ja hänen miesystävänsä oli siis ensimmäiset henkilöt, jotka näki hänet meidän ja sairaaloiden henkilökunnan jälkeen. :) Ja kyllähän siinä oli tippa linssissä jokaisella. <3 



Turvoksissa, mutta yritettiin jo avata silmiä. <3

Mahaa ei voitu peittää tuon napakatetrin takia, joten "peitto" muodostui osista.



Lauantai 1.12. & Sunnuntai 2.12. 4. & 5. päivä teholla

Viikonloppu teholla meni hyvin. Luka toipui todella vauhdilla kun oli vihdoin sen toipumisen saanut käyntiin. Lauantaina sain ensimmäisen kerran pikkumiehen syliin kun vaihettiin lakanat. <3 Se hetki oli niin ihana, ja myös unohtumaton! Tulehdusarvot olivat myös laskussa. Maitoa hänelle oli alettu antamaan jo ennen viikonloppua, en muista tarkalleen päivää, mutta viikonloppuna päästiin maitomäärää jo lisäämään. :) Viikonloppu meni nopeasti. Lauantaina meitä kävi piristämässä Juuson sisko, (myöskin ovat Lukan kummeja) miehensä ja poikansa kanssa, ja Juuson äiti kävi Sunnuntaina. Lauantaina lopetettiin myös aivosähkökäyrien seuranta, sillä mitään epänormaalia ei ollut ilmennyt missään vaiheessa. Saatiin myös tietää, että maanantaina olisi tarkoitus jo siirtyä takaisin Kotkaan, ellei mitään takapakkeja ilmene. <3



Tuttiakin osataan jo syödä!

Turvotus oli vähentynyt tosi paljon!

Pikkunen oli valunut kaikkien peittojen alle. :D


Maanantai 3.12. 6. ja viimeinen päivä teholla

Siirto Kotkaan varmistui ja maanantai menikin ainoastaan kyytiä odotellessa. Tulehdusarvot olivat laskeneet 35 ja vointi pienellä oli jo tosi hyvä. Me mentiin Juuson kanssa aika ajoissa jo takaisin sairaalasta mäkkäritalolle, jotta kerettiin pakata, siivota huone, ja luovuttaa se. Ihanaa oli myös se, että tämä päivä oli se kun pääsin synnytyksen jälkeen kotiin, ja omaan sänkyyn. <3 Samalla tuli kuitenkin myös hirveän haikea mieli kun jouduttiin jättämään siellä olevat hoitajat ja lääkärit. Mietin hirveästi, että miten kiittäisin heitä siitä kun hoitivat meidän lapsemme kuntoon, mutta en ole vieläkään keksinyt.. Sillä minusta pelkkä kiitos ei niiden suuresta avusta ole tarpeeksi. Ilman heitä, meidän poikaamme ei olisi. <3 



Tästä eteenpäin oltiikin toipumassa Kotkassa reilu viikko. Kun pikkunen alkoi olemaan muuten terve, niin piti odotella, että vatsa alkoi toimimaan normaalisti, oli aluksi toiminut nimittäin todella huonosti erittäin vahvojen lääkkeiden takia. Piti myös opetella syömään ja pikkuhiljaa vointi parani ja loppujen lopuksi, 13.12.2012 päästiin kotiin. :) Tuo aika Kotkassa tuntui todella pitkältä, sillä siellä ei osattu sanoa mitään arviota milloin Luka pääsisi kotiin, eikä siinä ajassa tapahtunut enään niin isoja ja huomattavia parannuksia, kuin teholla. 




Juuson pikkurilli vs. Lukan pikkurilli :)





Reipas supermies <3

 Ja vihdoin kotona! :) <3




Jos ihan mitä vaan kysyttävää ilmenee, vastaan mielelläni! :)

29 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin oli! Mutta onneksi kaikki loppujen lopuksi kääntyi parhain päin, eikä mitään pysyvää tuosta alusta ole jäänyt. :)

      Poista
  2. ihanaa että Luka tuli kuntoon <3 suloinen lapsi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on<3 vaikkakin aika kului hitaasti.. Mut näinpäs sinutkin tämän reissun takia! :)

      ja kiitos, Edi on myös tosi lutunen! <3

      Poista
    2. Joo uskon tosiaan että kului !! Koska me oltiin edin kanssa n vko sairaalassa ja sekin meni hitaasti ! Mut teillä paljon kauheampi tilanne kun lapsi on se joka on kipee ja sitä vaan venaa et millon saa sen oman pampulan kotiin <3

      Mä aina välillä huvittuneena muistelen sitä kun olin niiin kujalla ja kipee ja mä oikein mietin että toi varmaan kattoo mua siks niin pitkään kun oon niin ruma ja kalpee :DDD kiva kun tulit kertomaan et se olit sä !!! :D <3

      Poista
    3. Onneks siinä oli hyvinäkin puolia.. Sain aikaa parantua itse synnytyksestä, ja sitten olikin enemmän energiaa vauvan suhteen! <3

      En kattonu sua sillee! :D Katoin vaa ku näytit tosiaa niin tutulta ja se tilanne oli niin hämmentävä... :D <3

      Poista
  3. Voi pieni. <3 onneksi kaikki meni loppujenlopuksi kuitenkin hyvin :)

    VastaaPoista
  4. Oi hurja.. Vahva pikkumies <3 ja vahva äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tullut äitiinsä! :) Mut oon kyllä tosi ylpeä siitä, että jaksettiin kaikki, vaikka alku oli aika rankka! <3

      Poista
    2. No kyllä pitääkin olla :) toi kertoo että teillä on paljon rakkautta ja voimaa teidän perheessä <3

      Poista
  5. Syntyikö Luka miten paljon ennen laskettua-aikaa vai ns. ihan normaaliin aikaan?

    Osaat kyllä kirjottaa tosi mielenkiintosesti. Vaikka juttu oli pitkä niin odotin sen vielä jatkuvan. :)

    Meillä neiti oli myös teholla muutaman päivän, mutta ei näin isosta syystä kuin Luka. Jäikö Lukalle mitään pysyvää vai saatiinko kaikki hoidettua pois?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luka syntyi ihan normaaliin aikaan, tarkemmin sanottuna rv 40+4. Ajattelin aluksi, että olisin kirjoittanut vielä tarkemmin, mutta koska tein tuon valmiiksi vasta nyt, niin suurin osa oli päässyt jo unohtumaan, eikä papereissakaan kaikkea lukenut. Enkä tietenkään ollut tajunnut kirjoitella mitään muistiinpanoja esimerkiks ajatuksista.. Noo, mutta ajatuksista viis.. Pääasia on että herra on kunnossa. :)

      Käytiin tuon alun takia kontrollissa, niin siellä sitten sanottiin, että kaikki on tosi hyvin, kehittyy niin kun tuon ikäisen pitääkin, ei mitään ylimääräistä lihasjännitystä ole eikä mitään pysyvää ole! Ts. terveen pikkupojan paperit sai kaikkien niiden ihanien kehujen lisäksi! :)

      Poista
  6. Teidän poika on terästä ! <3 Ja te ootte hurjan vahvoja juuson kanssa ! :)
    ps. alotin eilen jo vastaamaan mutta se teksti hävis johki nii en jaksanu vielä alottaa uudestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se rakkaus teettää, jos me oltais Juuson kanssa alettu nössöilemään niin en tiedä mikä tilanne nyt olisi.. :P Mut kyl Luka aika ihmeellinen veijari on! <3

      Tänää just mietin et ootkohan viel alottanu. :D Katoitko luonnoksista ? Mulla ainaki löytyy sieltä. :)

      Poista
  7. Ekaa kertaa eksyin tänne. Ja voi mitä muistoja tuli itsellekin mieleen, kun meilläkin vauva oli K7:lla viikon (ja sen jälkeen lähempänä kotia kuukauden), hän tosin keskosuuden takia. Se on pahinta mitä nainen voi kokea, että ei saa olla yhdessä oman vastasyntyneen lapsensa kanssa. Ja se että se elämän onnellisin aika onkin sitä melkeinpä pahinta aikaa, kun oma lapsi on kaukana sairaana eikä voi auttaa. Ja muilla osastolaisilla ihanat vastasyntyneet nukkuu siinä vieressä vaan.

    Toivottavasti en avaa mitään haavoja tai kuulosta ärsyttävältä, mutta mua jäi mietityttämään, että sektio olisi ollut hitaampi, kun hätäsektiollahan vauva tulee sieltä viidessä minuutissa sektiopäätöksen jälkeen ulos, tosin silloin äiti nukutetaan. Mulle tehtiin kiireellinen sektio epiduraalilla ja siinä tosiaan meni se melkein puoli tuntia valmisteluissa. Ja ai että muakin harmittaa vieläkin, että se sektiopäätös tehtiin niin myöhään, kun vauva ehti infektion takia niin huonoon kuntoon.

    Kestikö muuten kauan tuon neniksen kanssa teillä? Meillä ei saatu lupaa kotiutumiseen ennen kuin nml oli poissa, ja sekin pidensi sairaala-aikaa. Saitko maidon nousemaan silti? Mä onnistuin jotenkin pumppaamaan kaikki maidot sairaala-aikana ja imetys alkoi kotona, mutta hankalaahan se oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi tervetuloa! :)
      K7 oli kyllä aivan uskomattoman hyvä paikka, ja onneksi sellain oli! Me ei ihan tuota kuukautta oltu, mutta silti tuo 13 päivää tuntui ikuisuudelta, voin kuvitella kuinka ikuisuudelt teillä tuntui..

      Ja nii, olin itse jo kirjoittanut että voi kysellä jos jotain tulee mieleen niin et availe haavoja. En tosiaan tiedä miksei ne hätäsektioo tehneet, ehkä sen takia kun kaikki vauvan sydänäänet oliivat olleet tosi hyvät koko ajan, ja muutenkin raskaus edenny normaalisti, että ei sit nähny kunnon syytä sektiolle. Hengenhätäähän ei missään vaiheessa (kai) ollut kun sai niin nopeasti apua.

      Meillä tosiaan kotiuduttiin nenämahaletkun kanssa, ja näkyykin noissa kotikuvissa. Luka kotiutu torstaina, ja meille oli itseasiassa aluks sanottu, että tiistaina pääsis kotiin, MUT paino olikin sit yön aikana tippunu 14g ku ei ollu heränny syömää tarpeeks usein ja sit oli jääny yks ns. ateria välistä (sairaalassa minust oltii kyl vähän liian tarkkoja syömisen suhteen ja todellakin tuputettiin täyteen maitoa!) niin pääsi sitten torstaina letkun kanssa. Oltiin saatu ohjeiksi et 80ml 3h välein, mut myö huomattii jo ekan yön jälkee et se herää ku on nälkä ja nukkuu kun väsyttää. Ekana iltana laitettiin 20ml letkusta, mut sen jälkeen ei laitettu. Pidettiin sitä letkua varmuuden vuoks kuitenki vklp yli, mut sit otettiin se pois ku ei tosiaan tarvittu. :) (Oli muuten tuskallista vauvalle, sekä mulle kun revittiin tarroja irti, ceridal-öljyn olis muka pitäny auttaa siin hommas, mut ei auttanu meillä!)

      Mulla maito nous aluks tosi hyvin, ja pumppasinki sitä sit sairaalaan tuliaisiks vauvalle, pärjäs mun omalla maidolla n. 3vko, ja sit tarvi sen jälkee lisäks korviketta, ja sit siirty pelkkään korvikkeeseen. Luka oli jo sairaalassa tajunnu, että pullosta saa helpommin ruokaa, ja koska on luonteeltaan sellain "kaikkimullenytheti" niin imettämis harjoittelut jäi sairaala ajalla yhteen kertaan ja kotona kokeiltiin muutaman kerran, rintakuminkin kanssa, mut todettii kaikkien "tappeluiden" jälkeen et päästää molemmat helpommal ku syödään pullosta. :D Enkä viittinyt sit pientä enempää stressata ja pakottaa imetykseen ku muutenki ollu rankka alku.
      Vähän kyl harmittaa ku imetys ei onnistunu, mut ehkä seuraavan kohdalla sitten! Ja pääasia on et ruokaa saa. :)

      Poista
  8. Voi toista. <3 Sai tässä tippa linssissä lukea tät tekstiä, mut onneks kaikki loppujen lopuks hyvin! :)

    btw ni te siis asutte Kotkassa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! <3

      Asutaan Kouvolassa, mutta Kotkassa synnytin. :)

      Poista
  9. ...apuva, täällä mä poraan, ihan kamala tilanne varmasti ollut <3 ...onneks kikki pääty kuitenkin hyvin <3 kyllä tuo varmasti teki teistä terästä :)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olihan tuo aika shokki aluksi kun ei osannut yhtään odottaa. Kaikki oli ollut niin hyvin koko raskausajan. Mut ilmeisesti mitä tahansa voi aina tapahtua ja täytyis aina varautua pahimpaan! Ja kyllähän tuo kasvatti meitä aikalailla, ja enää ei todellakaan pikkuasioista murehdita! :)
      Tuosta ei onneks jäänyt mitään, ei henkisellä eikä fyysisellä tasolla ja kaikki on hyvin! <3

      Poista
  10. Olipas koskettava tarina pienen elämän alusta.. Varmasti tosi rankkaa vanhemmille.

    Onneksi kuitenkin nykyään voi ilmeisesti hyvin :) <3

    Yks asia mua jäi "häiritsemään" :D Kun puhuit ensilumesta... Itse olin Naistenklinikalla 23.10. ja muistaakseni sen viikon perjantaina 26.10. maa oli pienen lumikerroksen peitossa.. Muistankohan väärin? :D

    VastaaPoista
  11. Pakko myöntää et nuo päivät oli kyl aika rankkoja, mut tästä ku on selvitty ni varmasti selvitään jatkossaki! :) Ja sen oon huomannu et pikkuasioista ei kyl enää piipitetä. :D

    Voihan se hyvin ollaki että siellä on jo silloin satanu lunta. :) Mutta asutaan tosiaan Kouvolassa, eikä täällä ollut satanu ennen sitä, eli mulle se oli vähän ku ensilumi. :D

    VastaaPoista
  12. Siis hätäsektiossahan nimenomaan äiti nukutetaan ei puuduteta koska ei oo aikaa alkaa odotttaa puuduttee vaikutusta.. Siinä on muutama minuutti ku vauva on pihall, et toi ei ainakaa ole voinu olla syynä miks oot alakautta synnyttäny vaikka olis leikata pitänyt. Kiireellinen ja suunniteltu sektio on erikseen, niissä äiti puudutetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... En sitten tiedä, että miksi kuitenkin annettiin synnyttää alakautta.. Äitini kyseli multa moneen kertaan, että miksi eivät leikanneet jos kuitenkin näki veden olleen vihreää. Samalla äitini myös epäili jonkin sortin hoitovirhettä, mutta en siinä tilanteessa kertakaikkisesti jaksanut alkaa sitä pohtimaan, kun lapsi oli teholla. Onkohan tässä sitten mahdollisesti käynyt pieni hoitovirhe?
      Nyt kun otit asian puheeksi ja kirjotit tuon kommentin, niin hoksasin itsekin et tuolleehan se tosiaan menisi.. Outoa..

      Poista
  13. Oma tietämyksen mukaan ei tarvii leikata jos on vihreää lapsivettä, kunhan vauva tulee ulos niin imetään vaan hengitystiet heti, koska siellä voi olla sitä mekoniumia jne joka tukkii vauvan pienet keuhkotiehyet. Että ei välttis mitään hoitovirhettä, paitsi että toi puoli tuntia kuulostaa kuitenkin aika pitkältä ajalta jos vauva on pitänyt saada ulos pian :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... okei! No ehkä lääkäri ja kätilöt ajattelivat, että voin silti synnyttää alakautta, sillä sydänäänet olivat olleet koko ajan normaaleja; eli periaatteessa mitään oireita mekoniumaspiraatiosta ei ollut.

      Poista
  14. Totta :) pääasia että kaikki meni hyvin ja saitte kotiin loppujen lopuks ihanan vauvan :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Turha tässä enää on murehtia tuota alkua, kun kaikki nyt niin hyvin! <3

      Poista