Hiukan isompana mulla oli myös "lemmikkinä" etanoita, sisilisko, sammakoita.. Sammakot olin kasvattanut ihan sammankonkudusta asti ja vapautin sitten puroon, kun olivat kasvanut sammakoiksi. (Toisaalta pelastin myös nuo sammakot, sillä puro mistä kudun löysin kerkesi kuivahtaa kokonaan ennen kun nuijapäät oli aikuisen muodossa.) Me ei kuitenkaan joka ikinen loma Suomeen tultu, niin pystyttiin myös olla hoitajia ystävien ja tuttujen lemmikeille. Lenkittelin myös silloin tällöin naapureiden koiria ja kävin useasti hoitamassa läheisellä laitumella olevia hevosia. Olihan se hiukan uhkarohkeaa mennä about 10 vuotiaana vieraiden hevosten laitumelle poistelemaan punkkeja, silittelee, rapsuttelee ja keräämään voikukkia. Hevoset tulivat kuitenkin pian tutuiksi ja voisin arvella, että myös hevoset oppivat tuntemaan minut.
Kun muutimme sitten Suomeen, hankittiin samantien koira. Meiän Boris. Tää koira muutti elämää paljon ja mun unelma omasta lemmikistä vihdoin toteutui. Muutin kuitenkin täysi-ikäisenä sitten pois Juuson luokse ja Boris jäi äidilleni, sillä piti äitiä perheen pomona. Mulle tuliki sit sellain olo, että karvakaveri olis kiva uudessaki taloudessa.. Siispä käytiin hakemassa Juuson kans meille kissanpentu, Nasu. Nasulle otettiin sit myös kaveri, ettei tarvi elellä yksin. Mietinkin hetken, että miten tälle kaverin löytäis ja sit päätinki, että otetaan kissa eläinsuojeluyhdistykseltä. Näin saadaan kaveri Nasulle että tarjottua kodittamalle kissalle koti. Ei mennyt kauaa, kun haettii meiän pikkuinen Ruuruu.
Viime keväänä päätin auttaa eläinsuojeluyhdistystä lisää ja tarjota kotihoitopaikan emokissalle ja sen pennuille tilan puutteen vuoksi. Pennuista jäikin sitten yks meille, kun yllättäen Juuso ihastui Hömelöön. Näin meille syntyi kolmen kissan kopla. :)
Kun Luka syntyi ja pääsi kotiin, kissat haistelivat ja tutkivat mielenkiintoisena vauvaa, mutta nopeesti kyllästyivät ja luultavasti hoksasivat, että se on "vaan" vauva. Eivät ole näyttäneet siis vieläkää mustasukkasuuden merkkejä ja antavat Lukan olla rauhassa. Herra Hömelö, eli tämä nuorin kissamme otti kuitenkin Lukasta itselleen kaverin ja pienempänä halusi nukkua Lukan lähellä, mutta ainoastaan päiväunia. Lukasta ja Hömelöstä on tullut kun paita ja peppu ja viihtyvät hyvin yhdessä.
Näin ei kuitenkaan aina ole.. Silloin kun kävin Boriksen kanssa näyttelyissä ja mätsäreissä, niin välillä näki ihmisiä, jotka tulivat koko perheenä näyttely paikalle. Oli koiria, perheen äiti, isä ja pieniä lapsiakin joillain. Näitä oli hirveää kattoa.. Tulevat paikalle onnessaan, lapsi rattaissa/vaunuissa, pystyttävät "leirinsä" johonki kohtaan kehän laidalle ja näkevät tuttuja. Pieni lapsi "vahtii" tavaroita, kun aikuiset juttelevat koirakavereilleen, parhaimmillaan selkä lapseen päin. Sitten onkin jo kello niin paljon, että on aika lähteä koiran kanssa kehään. Toinen vanhemmista lähtee siis kehään, jolloin toinen jää tietysti vahtimaan lasta.. Noei.. Sen toisen täytyy tietenki kuvata heidän ihanaa koiraansa!! Kyllähän se lapsi nyt pärjää ku on vangittuna vaunuissa. Kehässä oleminenhan ei kestä kauaa, mut jos sattuu olemaan useampi koira, tai jos koira sattuu pärjäämän kilpailussa, niin kehään mennään tietysti useaan otteeseen. Jolloin lapsi joutuu olemaan helposti sen 1-2h yksin siinä vaunuissa. HUOH! En kertakaikkisesti ymmärrä tällaisia ihmisiä.
Mie tiedän, että en aio koskaan, IKINÄ, laittaa koiraa tai mitä tahansa muuta eläintä lapsen edelle. Mut jotkut näköjään voi. Koska itsekin olen menossa jonain päivinä näyttelyihin, niin joko jätän Juuson Lukan kanssa kotiin, enkä ala roudaamaan niitä sinne kehän laidalle vinkumaan tylsyyttä. TAI sitten pidän huolen, että matkassa on joku henkilö, kenen ainoana tehtävänä on pitää Lukalle kilpailujen ajan seuraa.
Meillä myös kaksi kissaa.ulkokissoja :) otettu lasten jälkeen.
VastaaPoistaNykyään haaveilen koirasta, mies ei halua kun sillä on ollut lapsena koiria niin kuulemma tietää mitä niiden hoitaminen on ja se saisi kuulemma viedä sitä ulos sateisella tai huonolla ilmalla :D
Joten ehkä se koira jää..haaveeksi.
Kissat tuo vielä hyväksyy, onneksi on mies joka tykkää eläimistä.
Muistan lapsuudesta kun mun isä ei koskaan antanut mitään eläimiä ottaa.
No oltiin sitten isompia niin se suostui kissaan ja siitä alkoi mun rakkaus kissoihin :)
En voisi kuvitella olla ilman noita pörröisiä palleroita :)
Mie oon myös tosi iloin, että Juuso tykkää eläimistä! Eläimet tuo kuitenki niin paljo iloa perheeseen, vaikka niissä on myös se suuri vastuu! :) Ehkä teillekin se koira vielä tulee joku päivä, viimeistää silloin kun lapsetkin ovat sen ikäisiä, että pystyvät käyttämään koiraa pihalla. :)
PoistaAloin lukee tätä sun blogia Marraskuun murujen kautta :) Meillä Ella kans nyt 10kk tai täyttää 4.päivä 11kk. Meillä myös labradorinnoutaja Väinö :) Nyt 5 vuotias. Aivan ihana tapaus. Kissa löytyy myös. Minkä ikäinen tää teiän labbis tällä hetkellä? :)
VastaaPoistaAloin lukee tätä sun blogia Marraskuun murujen kautta :) Meillä Ella kans nyt 10kk tai täyttää 4.päivä 11kk. Meillä myös labradorinnoutaja Väinö :) Nyt 5 vuotias. Aivan ihana tapaus. Kissa löytyy myös. Minkä ikäinen tää teiän labbis tällä hetkellä? :)
VastaaPoistaOii, tervetuloa lukijaksi! :) Meiän Bea on vasta 5kk, joten ihan kakara vielä.. Ja on kyllä aivan uskomattoman lempeä luonne, ainakin tällä yksilöllä! Tuolla meiän kultsulla on kovapäinen luonne, ja se oli kyl haastava pienenä, mut onneks Bea on aivan toista maata, vaikka narttu onkin. :)
PoistaMeil on ollu kultseja sillon ku olin lapsi :) Tää meiän labbis oli aika villi tapaus pentuna, mutta muuten tosi hellyyttävä pennusta asti. Nykyään tosi rauhallinen, paitsi ulkona ku tulee muita koiria vastaa ni käyttäytyy pennun lailla vieläkin :D Mut siis rakastaa kaikkia. On ihan hulluna niin ihmisiin ku muihin koiriinkin.
Poista